G. A. WALLIN - TUTKIMUSMATKAILIJA, ORIENTALISTI JA ROMANTIKKO
Lukion opetusmateriaali
 Kaukaa haettua -perusnäyttelyyn liittyvän oppimateriaalin on laatinut Helsingin yliopiston Opettajankoulutuksen harjoitustyönä Terhi Raitala yhteistyössä tutkija Kaj Öhrnbergin kanssa. Materiaali soveltuu erityisesti lukion kurssin Kulttuurit kohtaavat (HI6) yhteydessä käytettäväksi.1 G. A. Wallin - tutkimusmatkailija, orientalisti ja romantikko 2 Tutkimusmatkailija Wallin 3 Uskonnollisista menoista 4 Kairolaiset 5 Itämainen puhetaito 6 Aavikko 7 Beduiinien vieraanvaraisuus 8 Beduiinit ja kuolema 9 Beduiinit ja omaisuus 10 "Idän nainen" 11 Kuvat Wallinista |
 Wallinin käyttämä matkapuku (päällys- ja aluspuku, jalkineet ja mukailtu päähine) on esillä Kaukaa haettua -näyttelyssä. Asun myi Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston etnografiselle museolle vuonna 1854 Viaporissa asunut islamilainen mulla, joka oli saanut sen Wallinin omaisilta. |
1 G. A. Wallin - tutkimusmatkailija, orientalisti ja romantikkoG. A. Wallin syntyi Ahvenanmaalla vuonna 1811. Hän oli Runebergin ja Snellmanin aikalainen, joka kansallisaatteen sijasta innostui eksoottisista kielistä ja haaveli matkasta kaukaiseen Arabiaan. Jean-Jacques Rousseaun hengessä Wallin katsoi, että eurooppalainen sivistys oli johtanut vain turhuuksiin ja ylenpalttisuuksiin, ja luonnonmukainen elämä,'paluu luontoon', oli se, mitä tarvittiin. Hän halusi löytää 'jalon villin', ja tätä mielikuvaa hänestä vastasi aavikon paimentolaiskansa beduiinit. Kansallisuusaatteella ja kaukokaipuulla on yhteiset juuret romantiikan aatemaailmassa; niitä yhdistää jonkin alkuperäisen ja turmeltumattoman idea. Orientalismi, itämaiden harrastus, ja rousseaulaisuus olivat ajan eurooppalaisia muotivirtauksia. Suomessa Wallin oli kuitenkin melko yksin haaveineen. Seitsemän vuotta kestänyt matka Lähi-itään toi hänelle silti suuren maineen kotimaassa, ja ulkomailtakin hän sai tunnustusta Pariisin ja Lontoon maantieteellisiltä seuroilta. Wallin oli opiskellut Helsingin ja Pietarin yliopistoissa arabiaa, persiaa ja turkkia. Pietarissa hänellä oli egyptiläissyntyinen opettaja Muhammad Ayyad Al-Tantawi, joka herätti Wallinissa voimakkaan halun tutustua "itämaiden" elämäntapaan paikan päällä. Saatuaan yliopiston matka-apurahan Wallin käytti vielä vuoden lääketieteen opiskeluun ennen matkalle lähtöä. Wallin päätti jo etukäteen esiintyä islamilaisissa maissa muslimina ja elää siellä paikallisten ihmisten tavoin. Tuohon aikaan matka Välimerelle kesti kuukausia. Kesäkuussa 1843 hän lähti purjelaivalla Helsingistä kohti Saksaa ja matkusti sieltä halki Euroopan mm. postivaunuilla ja höyrylaivalla Egyptiin. Kairossa hän alkoi pukeutua muslimiksi ja käyttää arabialaista nimeä Abd al-Wali. Lääkärinammatti avasi Wallinille monet ovet: hän vieraili useasti esimerkiksi naisten luona heidän haaremeissaan (harim), vierailta miehiltä kielletyissä osissa taloa. Hän hoiti ylhäisiä ja alhaisia ja kuuli naisten salaisia huolia. Muslimina esiintyminen oli aivan välttämätöntä: Mikäli Wallinin eurooppalaisuus olisi ei-muslimeilta kielletyissä pyhissä kaupungeissa Mekassa tai Medinassa paljastunut, hänet olisi välittömästi surmattu. Wallin kirjoitti matkallaan ahkerasti päiväkirjaa ja kirjeitä Suomeen. Hänen kuoltuaan ne julkaistiin kirjoina. |
| Romantiikka | Tavoitteena kansallisvaltio |
| Orientalismi | Paluu luontoon, "jalot villit" |
| Rousseaulaisuus | Kauneuden, ylevyyden, kaukaisten aikojen ja paikkojen ihailu |
| Kansallisuusaate | "Itämaiden" harrastus ja tutkimus, ylemmyydentunnosta syytetty |
Sivun alkuun
2. Tutkimusmatkailija Wallin
Wallin oli ensimmäinen maailmassa, joka tallensi aavikon beduiinien runoutta ja tutki heidän murteitaan. Hän uskoi olevansa toinen tai kolmas eurooppalainen, joka kävi muslimien pyhissä kaupungeissa Mekassa ja Medinassa. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan ennen Wallinia niissä oli varmuudella käynyt jo toistakymmentä kristittyä. Jos Wallinin alkuperäinen suunnitelma ylittää Arabian niemimaan Al-Rub al-Khalin hiekka-aavikko olisi toteutunut, hän olisi edelleen legenda muuallakin kuin Suomessa. Eurooppalaiset onnistuivat ylittämään tarunhohtoisen empty quarterin vasta 1930-luvulla. Wallin oli kuitenkin saanut tietää, että hänen eurooppalainen taustansa oli paljastunut ja että häntä epäiltiin vakoojaksi. Hän sai varoituksen, että hänet surmattaisiin, jos hän etenisi suunnitelmansa mukaisesti. Tämä kolmannen erämaavaelluksen aikana sattunut välikohtaus suuntasi Wallinin reitin kohti Bagdadia ja Persiaa.
Tulosta kartta ja merkitse siihen eri väreillä Wallinin kolmen aavikkomatkan reitit.
Koeta arvioida oheisen mittakaavan avulla maitse kamelilla ratsastaen kuljettujen reittien pituutta.
1. Kairo - Suez - Ma'an - Al-Jauf - Jubba - Ha'il - Medina - Mekka - Jidda - Yanbu - Suez - Kairo
2. Kairo - Suez - Pyhän Katariinan luostari - Akaba - Jerusalem - Damaskos - Beirut - Aleksandria - Kairo
3. Kairo - Suez - Al-Muwailah - Tabuk - Taima - Ha'il - Bagdad - Isfahan - Shiraz -Basra - Bagdad - Damaskos - Beirut - Aleksandria - Kairo
Kartta Heli Saarela.
Sivun alkuun
3. Uskonnollisista menoista
Mikä seuraavassa profeetta Muhammadin syntymäpäivien yhteydessä vietetyssä dhikrissä eli muistopalveluksessa teki Walliniin vaikutuksen?
"He seisovat piirissä, johon saattoi liittyä kuka hyvänsä, ken siihen tunsi kutsumusta, toistelivat lakkaamatta ja vakaasti Allahia syvällä, kumealla äänellä, ja yksi tai useampi piirissä ylimpänä seisova lauloi tälle kuorolle Koraanin säkeitä, aina väliin taukoja pitäen. Toisissa teltoissa kuoro mumisi la ilaha illa llah (ei ole muuta Jumalaa kuin Jumala), ja vielä muissa sooloresitointia säesti arabihuilun vieno ääni. Palveluksen aikana kaikki mukanaolijat liikehtivät jatkuvasti, milloin huojuttaen vain päätään, milloin koko ylävarttaan, ponnistellen ja siten piinaten ruumistaan mitä ankarimmin. Tämä rasitus nostatti useimpien ruskeille poskille tietynlaisen kuin kuumeisen punan, johon liityi heidän kasvojensa hurskas, kaiken maallisen unohtava, vain Jumalalle ja hänen Profeetalleen nöyrästi antautunut ilme; tai kenties pikemminkin heidän tyystin ilmeettömien kasvojensa ja ummistuneiten silmiensä kokonaisuus synnytti heidän ulkoisessa olemuksessaan ristiriidan heidän monesti resuisten ja likaisten pukimiensa kanssa. Etäämmältä kuoro kuulosti mörisevien karhujen hyminältä tai myrskyn jälkeen vähitellen tyyntyvän ja rantaan puuskuvan meren kohinalta; en voi kieltää, että kaikki tämä teki minuun syvän vaikutuksen ja että harvoin olen nähnyt uskonnollisia menoja, jotka olisivat minua enemmän miellyttäneet."
Miksi naisten hartaus huvitti Wallinia?
"Silloin nämä rukoushuoneet, jollaisia on täällä paljon, ovat tupaten täynnä naisia, jotka istuvat sheikkinsä hautaholvin ympärillä, useimmin keskustellen, laulaen tai kuunnellen jotakuta laulajaa, joka aivan yksinkertaisella, enimmäkseen resitoivalla nuotilla kertoo jotakin kaksimielistä rakkaustarinaa säestäen itseään pienllä tamburiinilla. Minusta on kovin hauskaa tunkeutua näissä rukoushuoneissa naisten joukkoon katselemaan heidän hullunkurista hartauttaan, jonka avulla he viikosta toiseen uskovat nujertavansa jinnin (pahan hengen) vallan heihin tai sitä vähentävänsä."
Sivun alkuun
4. Kairolaiset
Pohdi seuraavien katkelmien valossa mitä Wallin oli ensimmäisten Kairon-kuukausiensa jälkeen oppinut egyptiläisistä.
"Muutenkin on kaikessa osoitettava tiettyä itämaista ominaisluonnetta niin kävellessään, seistessään, kuin istuessaankin. Kuinka hyvin eurooppalainen sitten lieneekin pukeutunut, hänet muun muassa heti tunnistaa käynnistään, ellei hän ole omaksunut itämaalaisen hidasta, verkkaista ja painokasta astuntaa. Itämaalainen, etenkin turkkilainen, kulkee hyvin kiireettömästi, ympärilleen vilkuilematta, arabi yleensä vilkkaammin, jos hän on liikemies tai hänellä on jokin asia toimitettavana, mutta oppinut ja hurskas muslimi kulkee aina verkkaan ---"
"En tunne vielä juuri lainkaan heidän kaikkia kohteliaisuuksiaan; niitä on luvuttomasti, ja niistä saisi varmasti kokoon paksuja kirjoja, jos ne tahtoisi kaikki kerätä. Ne ovat kuitenkin täällä ehdottoman välttämättömiä, ja minun on kykyni mukaan pyrittävä ne omaksumaan. Aluksi kun sain vaikka kerjäläisiä kintereilleni ja vastasin, ettei minulla ollut pikkurahaa, tai jotakin muuta meillä tavanomaista, en koskaan päässyt heistä eroon; he seurasivat minua pitkät matkat ja piinasivat minua hirveästi. Sittemmin olen oppinut vastaamaan heille "Jumala tehköön sinut rikkaaksi" tai "Jumala ravitkoon sinut" tai jotakin sellaista, enkä silloin ainoastaan pääse rauhaan heidän enemmältä jahtaamiseltaan vaan saan monen suusta kuulla jonkin lyhyen rukouksenkin."
"Kaikki tämä (kaupan hierominen) näkyy saavan täkäläisen väen aina helposti ja äkisti kiihtymään, kirkumaan ja vuodattamaan harmin kyyneliä vähäpätöisimmästäkin asiasta. Siitä ei muukalaisen pidä säikähtää ja alentaa ääntään vaan huutaa vielä kahta kauheammin ja huitoa käsin ja jaloin, kuitenkin tietyn maltin ja tyyneyden säilyttäen, niin hän vie helposti voiton ihmisten huutamisesta, jos on oikeassa ja lausuu järkevän sanan Jumalasta tai muuta sellaista."
Sivun alkuun
5. Itämainen puhetaito
Miten itämainen puhetaito poikkeaa seuraavien katkelmien mukaan länsimaisesta?
"Häntä kehotettiin kertomaan tarinansa ja syytöksensä miestään vastaan. Hän teki sen nyyhkyttäen ja sillä luontaisella kaunopuheisuudella, jota täällä saa kuulla alhaissäätyisimpienkin ihmisten keskuudessa."
"Kynä, jolla meillä on niin tärkeä osa elämässämme, merkitsee täällä tuskin mitään. Sen korvaa al-fesaha, kaunopuheisuus, ei kuitenkaan sellainen kuin meillä luettaessa kateederista edeltä käsin kirjoitettua puhetta, vaan kaunopuheisuus, joka kaikissa tilanteissa voi heti valmistamatta ilmaista ajatuksensa selvästi, täsmällisin sanoin ja lausein sellaisina kuin niitä käytetään itsekussakin maakunnassa (Egyptissä tätä sanotaan esimerkein puhumiseksi) ja joka saa jokaisen kuulijansa vakuutetuksi ajettavan asian oikeudesta. Tällainen puhekyky on itämaalaisissa tavallisempi kuin länsimaalaisissa. Kun meillä vain harvat puhuvat sujuvasti kaunista kieltä, niin täällä taas tämä kyky on yleinen useimmilla, myös kehittymättömissä yhteiskuntaluokissa. Täällä se onkin välttämättömämpi, sillä sen avulla kauppias pettää ostajansa ja päinvastoin."
Sivun alkuun
6. Aavikko
Arvioi seuraavien Wallinin kirjoittamien lauseiden perusteella, mitä aavikko hänelle merkitsi.
"--- kuu loisti niin kirkkaasti, että olisi voinut lukea pienintäkin kirjoitusta.Tämä oikeastaan oli ensimmäinen yö, jonka vietin aavikolla aavikon väen seurasssa; uutuudenviehätyskö minut sai valtaansa vai todellakin ensimmäisten patriarkkojen elämän oma taian- ja sadunomaisuus, sitä en osaa sanoa, mutta harvoin luulen viettäneeni niin iloista ja onnellista iltaa kuin nyt."
"On merkillistä, että minä saaristolainen, meren rannalla syntynyt ja kasvanut, jolla aina on erityinen mieltymys mereen, kuitenkaan en itämailla ja aavikolla koskaan tuntenut kaipausta mereen."
Toisella aavikkomatkallaan Wallin kulki halki Siinain niemimaan Syyro-Palestiinaan ja Jerusalemiin.
Kuvassa Siinain maisemia. Kaj Öhrnbergin kokoelma.
Sivun alkuun
7. Beduiinien vieraanvaraisuus
Miksi arvelet vieraanvaraisuuden olevan paimentolaiskansa beduiinien arvostama hyve, kuten Wallin todistaa?
"Vieraanvaraisuus on heidän vääjäämättömin hyveensä, niin luontainen, että siinä tuskin mitään ansiota nähdäänkään."
"Meillä kävi alituiseen vieraita, ei mennyt päivääkään, ettemme saaneet suurta tai pientä vierasjoukkoa kestitäksemme. Arabien (tarkoittaa tässä beduiinien) vieraanvaraisuutta käytetään usein väärin, ja on miehiä, jotka vaeltavat heimon luota toisen luo eläen vain muitten niskoilla."
Sivun alkuun
8. Beduiinit ja kuolema
Mieti seuraavaa tekstiä lukiessasi miten beduiinien tavat näyttää surua poikkeavat meidän tavoistamme.
Kolmannella aavikkomatkallaan Wallin sai oppineena miehenä paitsi vihkiä pariskunnan avioliittoon, myös lukea rukoukset erään miehen kuoltua. Wallin kuvaili, miten surevan perheen naiset riisuutuivat vyötärölle asti ja päästivät hiuksensa auki, sirottelivat tuhkaa ja hiekkaa päälleen. Miehet eivät itkeneet, mutta vaikeroivat syvän murheen vallassa. Hänen mieleensä jäi erityisesti pieni poika, joka tunki tuhkaa suuhunsakin. Tytär löi rintaansa ja itki lohduttomasti suuria kyyneleitä pudotellen. Kaikki vaikersivat sukulaissuhteen mukaan: voi veljeni, voi isäni… Vainaja pestiin, hänen hiuksensa leikattiin ja ruumiin aukkoihin laitettiin puuvillatupot. Hänet haudattiin kangasarkussa syvälle maahan. Haudalla teurastettiin lammas ja nuotiolla vietettiin iltaa aina puoleen yöhön asti. Seuraavana päivänä perhe oli hiljaisen surun vallassa ja eilinen villi sureminen ohi. "Terveen luonnonihmisen haavat, niin sisäiset kuin ulkoisetkin, paranevat nopeasti", kirjoitti Wallin.
Sivun alkuun
9. Beduiinit ja omaisuus
Mitä allaolevasta voi päätellä beduiinien suhteesta omaisuuteen?
"Yleisesti ottaen he ovat puheliasta, miellyttävää, ystävällistä väkeä, mutta eivät juuri lainkaan erota omaansa toisen omasta; etenkin kaikki syötäväksi kelpaava on heille yhteistä ---"
Beduiinit saivat huomattavan osan toimeentulostaan myös ryöstelemällä. Se, mikä heimo sai ryöstää toisen, oli tarkoin säädeltyä. Sukulaisheimoja ei voinut ryöstää. Yksikin sukulaisheimon edustaja matkaseurueessa pelasti kaikki ryöstöltä."On näet lakina, että jos seurassasi on joku henkilö siitä heimosta, jonka luo kuljet, vaikkapa vihamielisenkin, niin ei tällä heimolla ole mitään oikeutta tehdä sinulle pahaa tai ottaa omaisuuttasi."
Sivun alkuun
10. "Idän nainen"
1800-luvun alun orientalistiseen aatemaailmaan liittyi myös mielikuva Idästä eroottisten fantasioiden tyyssijana. Wallin on selvästi ollut tietoinen tästäkin, niin tarkasti hän raportoi naisseikkailuistaan opettajalleen ja ystävälleen Gabriel Geitlinille kirjeissään. Ilmeisesti Wallin kuitenkin pettyi naissuhteissaan, sillä hänen kommenttinsa "Idän naisesta" muuttuvat vuosien mittaan katkeriksi. Aavikkomatkoillaan hän koki romanttisia rakastumisia, kun beduiinipäälliköt tarjosivat teini-ikäisiä tyttäriään hänelle vaimoiksi. Naisten kauneus oli yksi Wallinin lempiaihe; eräskin beduiinitar oli "yksi Arabian siroimmista gaselleista", ja hänestä olisi voinut tulla Wallinin vaimo. "Herra kuitenkin tahtoi toisin", päätti Wallin.
Mitä ajatuksia seuraavan katkelman ristiriidat sinussa herättävät?
Mitä Wallinin omasta suhtautumisesta voi päätellä?
"Muuten on huomautettava, että naiset aavikolla (vähemmän kuitenkin kuin kaupungeissa) pitävät miehiä ankaran tohvelivallan alla, niin mahdottomalta kuin se tuntuukin katsoen siihen surkeaan asemaan, jossa he yleensä ovat itämailla. Mutta nainen on kaikkialla maailmassa samanlainen, ero riippuu enimmäkseen miehistä, joiden on pidettävä heitä ohjaksissa. Itämaiden miehet, jotka useinkin ovat sielultaan heikkoja, kykenevät vain vähäisessä määrässä saamaan henkistä valtaa naisiin, vaan nämä, vaikka ovatkin suljettuja harim-vankilaansa, usein johtavat pensaspartaisten miestensä toimia."
Sivun alkuun
11. Kuvat Wallinista
R. W. Ekmanin muotokuva Wallinista pohjautuu Johanna Ramstedtin Wallinista kuolinvuoteella piirtämään kuvaan.
Pohdi, miten kuvat poikkeavat toisistaan ja mistä kuvien ero kertoo.
G. A. Wallinin muotokuva R. W. Ekman, Helsingin yliopistomuseo.
Litografia Johanna Carolina Ramstedtin piirroksen mukaan, Suomen kansallismuseo, Cygnaeuksen galleria, valokuva Timo Syrjänen.
Sitaattien suomennokset
Jaakko Anhava, Jussi Aro ja Armas Salonen.
Lähteet
Aro, Jussi & Salonen, Armas, Georg August Wallin - Tutkimusmatkoilla arabien parissa, 2000.
Elmgren, S. G., Georg August Wallins reseanteckningar från Orienten I-IV, 1864-1866.
Öhrnberg, Kaj, Georg August Wallin - Aavikon vaeltaja. Elämä ja päiväkirjat, 2007.
Öhrnberg, Kaj, Suomalaiset Arabian-kävijät. Teoksessa Matka-arkku - Suomalaisia tutkimusmatkailijoita, 1989.
Öhrnberg, Kaj, Klassinen orientalistiikka - Itä päiväunena. Teoksessa Wallinista Wideriin - Suomalaisen kolmannen maailman tutkimuksen perinteitä, 1984.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansallisbiografia: http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/3679/.
Alkuun
Tietoa sivustosta
Sivukartta
Sivu päivitetty 23.1.2012
© Museovirasto