Elias Lönnrotin suku

 

Tiedot Elias Lönnrotin suvusta ovat puutteelliset, vaikka erästä isänpuoleista sukuhaaraa voidaan seurata yhdeksänteen polveen. Tämä haara johtaa Tolpo-sukuun, jonka jäsenet olivat jo 1600-luvulla Turun porvareita ja jotka ainoina Niska-suvun ohella säilyttivät sukunimensä suomenkielisenä. Toisessa isänpuoleisessa sukuhaarassa oli Sammatin Lohilammen ratsutilan omistajia. Yleensä Elias Lönnrotin esi-isät olivat pieneläjiä, joista on säilynyt niukasti tietoja. Hänen isoisänsä isä oli Lohjantaipaleella 1717 syntynyt Erik Losten, josta tuli Prunkan ratsutilan ruotusotilas Uudenmaan jalkaväkirykmentin Kaartin komppaniaan. Sotilaana Erik Losten osallistui Viaporin linnoituksen rakennustöihin ja myös Pommerin sotaan 1758. Erik Losten - nimi kirjoitetaan joskus kahdella o:lla, joskus kahdella e:llä - meni naimisiin 1736 Lohilammen ratsutilan isännän tyttären Marketan kanssa ja tästä liitosta syntyi 1740 poika Matti, jota mustan tukkansa ja tumman ihonsa vuoksi kutsuttiin Mustapää-Matiksi. Hän asui lapsuutensa ja nuoruutensa Lohilammen Prunkalla ja oppi siellä räätälin ammatin. Mustapää-Matti oli monitaitoinen mies, hän harrasti puun sorvausta, viulunsoittoa, laulujen sepittämistä ja oli luonteeltaan varsin leikkisä. Vuoden 1770 paikkeilla hän muutti nimensä Losten Lönnrotiksi. Nimi Lönnrot, kirjoitettuna milloin Lönrot, Lönroot tai Lönnroth, ei ollut aivan uusi 1700-luvulla vaikkakin verraten harvinainen. Nimen on arveltu olevan - tosin heikoin perustein - käännös Sammatin pohjoislaidalla olevasta Vahter-ojasta, jonka lähistölle rakennettuun Pyölin torppaan Matti perheineen muutti asumaan 1780-luvulla.