Ryytimaa

	Pukkilan ryytimaa on suunniteltu käyttäen esikuvana 1762 tiluskarttaa ja soveltaen tietoja 1700-luvun kasvimaista ja ruokataloudesta. Pukkilan kartanon neliruutuinen ryytimaa kukoistaa yhä paikalla, johon se on merkitty vuoden 1762 tiluskarttaan. Kasvien runsaus sekä yrttien ja vihannesten monipuolinen hyötykäyttö kertoo tuon ajan valistuneisuudesta. Lähinnä päärakennusta avautuu kukkivien yrttien ja rohdoskasvien loisto. Siellä tuoksuvat myös tutut maustekasvit kuten basilika, laventeli, rosmariini, salvia, sitruunamelissa ja timjami. Monia kasveja, esim. koiruohoa, aaprottia tai iisoppia käytettiin rohdoksina eri vaivoihin; yskään, mahakipuihin ja reumaan. Niistä taitettiin myös kirkkokimppuja, jotka raikastivat hengitysilmaa ja pitivät kuulijat hereillä pitkän saarnan ajan. Yrttejä käytettiin myös viinan maustamiseen, ja olutta varten piti kasvattaa humalaa.
	Puutarhanhoito oli säätyläisten muotiharrastus hyödyn aikakaudella. Naapurikartanoissa vierailtaessa vietettiin aikaa puutarhassa. Kartanoiden omistajaperheet vaihtoivat keskenään siemeniä ja kasvinalkuja ja saivat myös toisiltaan hyviä neuvoja kasvien viljelyssä sekä hyötykäytössä. Nuoret kartanonherratkin innostuivat puutarhanhoidosta opiskellessaan sitä Turun Akatemiassa professori Kalmin johdolla.
	Taaempana ”kaalimailla” kasvaa eri kaalilajien ja juurikasvien ohella sekä tuttuja, että hieman harvinaisempia vihanneksia kuten parsaa, piparjuurta, maa-artisokkaa, sekä niinkin vaativaa kasvia kuin latva-artisokkaa. 1700-luvulla viljeltiin myös jo monia sipulilajikkeita. Uusien ja eksoottisten kasvien viljely oli muotiharrastus 1700-luvun kartanoissa. Kasvien siemeniä ja juuria hankittiin paitsi naapurikartanoista niin myös Turun akatemian kasvitieteellisestä puutarhasta, osa tuotiin ulkomaanmatkoilta. Monien ulkomaisten kasvien viljely jäi kuitenkin kokeiluasteelle, kun hallan panemia pensaita, puita eikä monivuotisia kasveja ja juuria enää jaksettu uusia. Kokeilemalla päädyttiin kuitenkin tiettyihin varmoihin ja satoisiin lajikkeisiin.