Suomenlinnan historiaa

Suomenlinnan, silloisen Sveaborgin, rakennuttaminen alkoi vuonna 1748 Ruotsin kuningas Fredrik I: käskystä. Ruotsin sotaonni oli 1700-luvulla kääntynyt ja Venäjän ja Ruotsin raja siirtynyt uhkaavasti vain noin sadan kilometrin päähän Helsingistä. Sveaborgin linnoituksen tarkoituksena oli turvata Helsinkiin johtavat laivaväylät ja toimia Ruotsista saapuvien apujoukkojen rantautumispaikkana.  Linnoituksen suomalaisille rakennuttajille Sveaborg oli hankala nimi, joten se vääntyi heidän suussaan pian Viaporiksi. Viapori oli Ruotsin suurin rakennushanke 1750-luvulla. Linnoitus kasvoi nopeasti ja pian se oli Suomen toiseksi suurin kaupunki heti Turun jälkeen. Upseeristo vietti linnoitussaarilla mukavaa ja vilkasta seuraelämää niin Ruotsin- kuin Venäjän vallan aikana. Varsinaiseen tarkoitukseensa eli sotatoimiin Viapori joutui vain kahdesti eli vuonna 1808, kun Viapori koki nöyryyttävän antautumisen Venäjälle ja vuonna 1855 Krimin sodan aikaan, kun ranskalaiset ja englantilaiset sotalaivat pommittivat linnoitusta ankarasti 46 tunnin ajan. Sveaborgista tuli Suomenlinna Suomen itsenäistyessä vuonna 1917. Vuotta myöhemmin puhjennut kansalaissota jätti jälkensä myös Suomenlinnaan: linnoituksesta tuli punavankien kuolemanleiri. Kun vangit armahdettiin, siirtyi Suomenlinna Suomen armeijan haltuun. Se toimi suljettuna sotilasalueena aina vuoteen 1948 asti.