Ruotsin vallan aika Viaporissa 1748 - 1808

Kuva: Esko Jämsä SLHK

Kun Viaporissa saatiin valmiiksi asuinrakennuksia, toivat linnoituksessa palvelevat upseerit perheensä Ruotsista Suomeen. Poikamiesupseerit hankkivat  usein vaimon Helsingin yläluokasta. 1700-luvun loppupuolelle tultaessa linnoituksessa elettiin muodikasta ja vilkasta seuraelämää. Kenenkään ei tarvinnut ikävystyä tai kaivata emämaahan Ruotsiin, sillä juhlia, tanssiaisia, rekiajeluja ja piknikkejä riitti loputtomiin. Viaporin seurapiirissä noudatettiin tapoja, joihin Tukholman hovipiireissä oli totuttu: puhuttiin ranskaa ja noudatettiin ranskalaisia käytöstapoja. Suurilta illallisilta poistuttiin vasta aamiaisen jälkeen. Upseerien ja sotilaiden lisäksi Viaporissa asui virkamiehiä, kauppiaita, kapakanpitäjiä, käsityöläisiä, piikoja ja renkejä. Suurin siviiliryhmä oli varuskunnan ja laivaston miehistöt perheineen. Kun 1700-luvun lopulla linnoitustyöt alkoivat hiljentyä, upseerit perustivat ajan luonnonihanteiden mukaisia puutarhoja yrtti- ja hyötykasviviljelmien lisäksi. Esimerkiksi peruna levisi Suomeen Viaporin upseerien viljelmien kautta. Linnoitukseen rakennettiin myös englantilaistyylinen Piperin puisto lampineen ja kukkuloineen, jossa upseerit perheineen saattoivat käyskennellä ja tehdä eväsretkiä. Puiston korkeimmalla kohdalla sijaitsi pieni huvimaja. Rakennustyöt jatkuivat koko Ruotsin vallan ajan, eikä niitä koskaan saatu täydellisesti valmiiksi. Ruotsin liittolainen Ranska avusti linnoituksen rakentamista 90 tynnyrillisellä kultaa. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kattamaan valtavia kustannuksia ja linnoituksen komendantti Augustin Ehrensvärd saikin jatkuvasti tuskailla rahahuolien kanssa. Ehrensvärd niitti mainetta ja kunniaa joka puolella valtakuntaa, mutta arvonimiä enemmän hän kaipasi rahaa voidakseen lopultakin saattaa linnoituksen sellaiseksi kuin hän oli sen suunnitellut.