Venäjän vallan aika Viaporissa 1808 - 1917

Vain vajaa vuosi Viaporin antautumisen jälkeen keväällä 1809 saapui itse Venäjän keisari Aleksanteri I tarkastamaan uuden linnoituksensa. Keisari oli näkemäänsä hyvin tyytyväinen ja venäläiset sanoivatkin ihastuneina, että kyseessä oli linnoitus, jonka ”Ruotsin leijona on rakentanut Venäjän kotkille”. Viapori koki nyt uuden kukoistuskauden venäläisten laivastotukikohtana. Kauppapuodit, leipomot ja ruokalat palvelivat niin siviilejä kuin sotaväkeä. Linnoituksessa toimi yhtä aikaa venäläinen koulu, hyväntekeväisyysyhdistyksen ylläpitämä vähävaraisten lasten koulu, luterilainen suomalais-ruotsalainen koulu sekä juutalainen koulu. Venäjän armeijassa vallitsi uskonnonvapaus, joten linnoituksessa oli usean eri uskontokunnan palvelushuoneita. Lisäksi Viaporissa oli oma orkesteri sekä useita teatteriryhmiä. Venäläiset olivat mieltyneet näyttäviin paraateihin ja niistä linnoituksen asukkaat pääsivät usein nauttimaan. Kasarmissa majailleiden sotilaiden elämä oli tiukkaa ja yksinkertaista. Monet sotilaista olivat entisiä orjia ja heillä oli huono maine. Kaupungin julkiset huvit ja poliittiset kokouksen olivatkin heiltä kiellettyjä ja iltaisin he loikoilivat joutilaina kasarmilla. Saunassa ja kirkossa sotilaat sen sijaan kävivät viikoittain. Upseerit rentoutuivat omalla kerhollaan, pelasivat korttia ja joivat viiniä. Hyvän sotilaskasvatuksen saaneina he olivat suosittuja vieraita helsinkiläiskodeissa, tanssiaisissa ja juhlissa. Yhteydet Helsingin ja Viaporin välillä olivat vilkkaat. Alkuvuosikymmeninä kaupunkiin kuljettiin soutaen, mutta myöhemmin alkoi höyryalus liikennöidä linnoituksen ja kaupungin välillä. Talvisin jään yli ajettiin hevosilla. Viaporissa 1838 vieraillut venäläinen lehtimies oli hämmästynyt näkemästään Viaporissa. ”Kaikki on miniatyyrimäistä, siistiä ja enemmän kuin kaunista, se on ihmeellistä!” hän kirjoitti haltioituneena.