Viaporin rakentaminen

Viaporin rakentaminen oli suurhanke. Työmiehiä houkuteltiin Saksasta asti rakennuksille, jossa ammattimiehistä oli huutava pula. Pääosin linnoitus rakennettiin kuitenkin suomalaisten ruotusotilaiden voimin. Ankarien sääolosuhteiden vuoksi rakennustöitä saatettiin tehdä ainoastaan kesäisin. Niinpä kevään tullen ruotusotilaat marssivat Viaporiin joka puolelta Suomea joukko-osastoittain upseereineen, alipäällystöineen ja rumpaleineen. Syksyn tullen he marssivat takaisin kotiseuduilleen. Jo matka kelirikon aikaan maakunnista Viaporiin oli raskas, eivätkä olot linnoitustyömaallakaan olleet hyvät. Sairaudet, huono ravinto ja alkeelliset majoitustilat koettelivat rakennuttajia. Kuolleisuus Viaporissa oli suuri, joten ei ollut ihme, että linnoituskomennuksia suorastaan vihattiin. Komendantti Ehrensvärd yritti parantaa rakentajien asemaa määräämällä heille ainakin yhden lämpimän aterian päivässä sekä vihanneksia. Samaan aikaan linnoituksen upseeristo tilasi itselleen ulkomailta mm. ranskalaisia viinejä, englantilaista olutta, kahvia, teetä, appelsiineja, oliiveja ja muita herkkuja ja vietti mukavaa seuraelämää. Viaporin rakentaminen hyödytti myös lähiympäristöä. Helsinki, joka tuolloin oli vain sotien köyhdyttämä, 1500 asukkaan ränsistynyt pikkukaupunki, alkoi laajeta ja vaurastua, kun sinne virtasi kauppiaita ja käsityöläisiä kaikkialta valtakunnasta. Viaporin rakennustöiden piti olla valmis neljässä vuodessa. Rahan puutteen vuoksi rakennustyöt kuitenkin viivästyivät dramaattisesti, eikä sitä koskaan saatu valmiiksi sellaisena, kuin Augustin Ehrensvärd oli sen suunnitellut. Kun Venäjä vuonna 1808 otti Viaporin hallintaansa, alkoivat saarella uudet rakennustyöt. Linnoitukseen rakennettiin mm. ortodoksinen kirkko, kaksi suurta sotilassairaalaa sekä lukuisia muita rakennuksia.