| Svartholman linnoitus |
| Linnoituksen historiaa |
| Svartholman restaurointi |
| Näyttely |
Svartholman restaurointi
|
Svartholma alkoi heräillä ruususen unestaan 1900-luvun alkupuolella, kun raunioiden ensimmäiset tutkimukset ja raivaustyöt tehtiin. Viimeisimmät, Museoviraston vuonna 1994 aloittamat restaurointi- ja korjaustyöt valmistuivat linnoituksen 250-vuotisjuhlavuonna 1998. Museoviraston edeltäjä muinaistieteellinen toimikunta teki ensimmäiset tutkimukset Svartholman raunioilla vuonna 1911. Ensimmäiset raivaustyöt saarella teki Loviisan kaupunki 1930-luvun alussa. Muurien korjaustöihin ryhdyttiin vasta vuonna 1948. Rauniot olivat 1960-luvun alkuun saakka useiden metrien vahvuisen purkujätekerroksen peitossa. Vuosina 1963-64 linnoituksen sisäpihalla tehtiin laaja kaivaus ja paljastettiin itäisen ja läntisen kurttiinirakennuksen jäännökset. Paljastettuja tiilimuureja ei suojattu ja rakenteet vaurioituivat pahoin seuraavina talvina. Osa raunioista jouduttiin kiireesti suojaamaan tilapäisillä katoksilla. Pohjoinen kurttiinirakennus restauroitiin 1970-luvulla ja sen suojaksi rakennettiin yhtenäinen katos. Myös bastionikehän muurirakenteita vahvistettiin ja muurattiin osittain uudelleen. Vuonna 1994 aloitetussa restaurointivaiheessa korjaustyöt laajennettiin koko linnoituksen alueelle. Kurttiinirakennusten rauniot on suojattu yhtenäisellä, yli 800 m²:n laajuisella katoksella. Katetut huonetilat on tyhjennetty purkujätteestä. Muutoin peitossa olevat rakenteet on jätetty suurimmaksi osaksi kaivamatta, koska ne säilyvät parhaiten maan alla. Laajin paljastettu alue on linnoituksen sisäpiha, jota peittäneen tiili- ja laastikerroksen alta paljastui hyvin säilyneitä osia 1700-luvulla tehdyistä kenttäkiveyksestä. Kiveyksen hävinneet osat on ladottu uudelleen alkuperäisten piirustusten mukaan. Myös linnoituksen päälaituri on rakennettu uudelleen 1700-luvun mallin mukaiseksi hirsiarkkulaituriksi. Svartholma on viime vuosina kehittynyt nopeasti myös matkailukohteena. Matkailukäyttöä on lisätty ja lisätään muinaisjäännösten ehdoilla. Suojelumääräykset vaikuttavat myös linnoituksen ympäristön käyttöön. Saarella on paikkoja, joissa ei voi liikkua sortumavaaran tai kulutukselle alttiin maaperän ja kasvillisuuden takia. Linnoituksen sisäpihaa peittäneen tiili- ja laastikerroksen alta paljastui hyvin säilyneitä osia 1700-luvulla tehdystä kenttäkiveyksestä. |
|
Tietoa sivustosta
Sivukartta
Sivu päivitetty -
© Museovirasto