Tilan historiasta ja omistajista

 

Kartano syntyi v. 1653, kun luutnantti Berent Möllerin otti viljelykseen viisi v. 1649 lahjoituksina saamaansa autiotilaa. Tilan kerrotaan olleen tuolloin kuuden manttaalin suuruinen (n. 10 700 hehtaaria). Vuonna 1672 luutnantti Möller myi kartanon everstiluutnantti Georg Heidemanille, jonka suvun hallussa kartano pysyi vuoteen 1917. Georg Heideman menetti kaikki seitsemän poikaansa ja adoptoi suvun toisesta haarasta Henrik Julius Heidemanin (k. 1693). Henrik Juliuksen pojasta Henrik Jürgen (Georg) Heidemanista (k. 1748) polveutuu suvun suomalainen haara. Henrik Jürgen sai vaimonsa Gertrud Neubaun kanssa perintönä myös Iitin Pilkanmaan kartanon vuonna 1708, jolloin Urajärven kartano joutui joksikin aikaa sivukartanon asemaan. Heidän pojistaan vain Carl Christofferilla oli lapsia. Carl Christofferin pojista nuorempi Georg Henrik otti Urajärven asuinkartanokseen solmittuaan avioliiton pikkuserkkunsa Sofia Helena Jandolinin kanssa vuonna 1789. Urajärven kartanon herrasta Georg Henrik Heidemanista (1763-1820) asiakirjat mainitsevat hauskasti, että tämä eli ”ilman virkaa". Hänen saamansa maanviljelysneuvoksen arvonimi osoittaa kuitenkin, ettei hän elänyt tekemättä työtä. Maanviljelysneuvoksen neljästä pojasta tuli upseereita, mutta yksi heistä, vänrikki Axel Fredrik von Heideman (1803-1867) siirtyi v. 1829 siviiliin. Hän oli seuraava Urajärven kartanon herra. Axel Fredrik oli kaksi kertaa naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa, Sysmän Rantalan kartanon neiti, Sofia Lovisa Heintzius (1815-1850) ei ollut henkisesti terve. Vänrikki sai hänestä avioeron v. 1847 ja nai seuraavana vuonna kartanon talousmamsellin, Fredrika Johanna Cedonia Beckerin (1814-1892), joka oli kruununnimismiehen tytär Hollolasta. Ensimmäisestä avioliitosta Axel Fredrikillä oli kaksi poikaa, joista nuorempi kuoli jo yhdeksänvuotiaana. Vanhempi poika vänrikki Frans v. Heideman (1833-1896) seikkaili nuoruudessaan vuosia maailman merillä ja eli lopun elämäänsä äitinsä perintökartanossa Sysmän Rantalassa. Axel Fredrikin toinen vaimo Fredrika Johanna Cedonia oli tervehenkinen ja ryhdikäs nainen, joka piti mallikelpoisesti huolta onnettomasta edeltäjästään tämän kuolemaan saakka. Hän synnytti miehelleen kaksi lasta, Axelina Fredrika Amalian eli Lillyn (1849-1917) ja Hugo Oskar Alexander Magnuksen (1851-1915). Naimattomiksi jääneet sisarukset Lilly ja Hugo von Heideman olivat kartanon seuraavat omistajat. Kasvatus, jonka nämä lapset saivat, osoittaa, että Urajärven kartanossa seurattiin ajan virtauksia ja omaksuttiin uusia kansallisia ja yhteiskunnallisia aatteita. Hugo von Heideman pääsi ylioppilaaksi v. 1873 Jyväskylän alkeisopistosta. Hän luki muutaman vuoden lakia, mutta keskeytti opintonsa ja asettui hoitamaan kotikartanoaan. Velipuolensa Fransin jälkeen Hugo von Heidemanista tuli sukunsa päämies. Hän edusti sukuaan säätyvaltiopäivillä ja kuului perustuslakivaliokuntaan. Suuren osan ajastaan Hugo von Heideman omisti taiteellisille harrastuksille. Urajärven luonto ja menneisyys innoittivat hänet runoiluun ja säveltelyyn. Lilly von Heideman kävi Heinolassa edistyksellisen Wilhelmina Elisabet Nordströmin ruotsinkielisen tyttökoulun. Hänestä kasvoi yhteiskunnallisesti valveutunut ihminen. Hän toimi englanninkielen opettajana Heinolan ruotsalaisessa reaalikoulussa. Lilly von Heideman oli rohkea naisasianainen, raittiusasian innokas puolestapuhuja ja kansanvalistaja. Molemmat sisarukset tunsivat mieltymystä kuvataiteisiin ja musiikkiin. Monet tunnetut taiteilijat kuuluivat sisarusten tuttavapiiriin ja vierailivat Urajärven kartanossa, tunnetuimpia heistä olivat Eero Järnefelt ja Verner Thomé. Lilly ja Hugo von Heideman päättivät säilyttää kotikartanonsa menneisyyden ja sukunsa suomalaisen haaran muistomerkkinä. Hugo von Heideman kuoli kesken näiden suunnitelmien v. 1915. Lilly von Heideman toteutti yhteisen rakkaan ajatuksen. Lilly von Heideman lahjoitti testamentissaan Suomen Muinaismuistoyhdistykselle 80 000 markkaa rakennusten ja kartanoalueen ostamiseen sekä lisäksi 103 000 markkaa, joiden koroilla rakennukset ja puisto sekä viimeisten omistajien puistossa oleva hauta oli pidettävä kunnossa. Lilly von Heideman kuoli syyskuun 30. päivänä 1917 ja sai toivomuksensa mukaan haudan kartanon puistoon. Muinaismuistoyhdistyksellä oli ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman inflaation takia suuria vaikeuksia toteuttaa Lilly ja Hugo von Heidemanin toivomusta kartanon hoitamisesta museona. Vasta vuonna 1928 avattiin kartanomuseo yleisölle. Kohentaakseen talouttaan Muinaismuistoyhdistys vuokrasi 1950-luvulla tyhjilleen jääneen suuren kivinavetan Helsingin yliopistolle, joka kunnosti sen varastokirjastoksi. Myöhemmin yliopisto rakennutti vielä kartanon entisen riihen paikalle punatiilisen uuden rakennuskompleksin, johon tuli lisätiloja kirjastolle ja asuntoja kirjaston henkilökunnalle ja tutkijoille. Vähitellen Urajärven kartanomuseon ylläpito muuttui ylivoimaiseksi tehtäväksi tieteelliselle yhdistykselle. Kesäkuun 4. päivänä 1986 allekirjoitettiin lahjakirja, jolla Suomen Muinaismuistoyhdistys luovutti Urajärven kartanon sekä siihen kuuluvan ns. kotipalstan Suomen valtiolle ylläpidettäväksi museona Lilly ja Hugo von Heidemanin toivomusten mukaisesti.