Pihapiiri ja puutarha

Navetta

Navetta on rakenteeltaan ns. varhopatsasnavetta. Se jakaantui karjakeittiöön eli ”köökkiin”, varsinaiseen navettaan, eteiseen ja sikalaan. Yläkerrassa säilytettiin pahnoja. Navetan keskellä oli puulattia, jonka kummallekin puolelle lehmät olivat kytkettyinä. 1900-luvun alussa talossa oli parisenkymmentä lehmää, kun muissa lähiseudun taloissa oli keskimäärin kymmenkunta. Lehmien hoidosta huolehtivat piiat, joista toinen oli määrätty vastaamaan navetasta. Maito lypsettiin käsin kaksi kertaa päivässä. Se jäähdytettiin karjakeittiössä ja toimitettiin tien varteen maitolaiturille meijeriin kuljetettavaksi. Maitoasioita säilytettiin navetan ulkopäädyssä olevassa ”tonkkarissa”. Maitoa myytiin suoraan navetalta myös noin kymmenelle ”tinkiläiselle”. Nykyään navetta toimii näyttelytilana.

Talli

1800-luvun puolivälissä rakennettu hevostalli on kaksikerroksinen, kaarevakattoinen hirsirakennus. Alakerrassa oli pilttuut kuudelle hevoselle ja karsina varsalle sekä jauholaari, silppulaari ja vesipönttö. Tallin vintiltä pudotettiin heinät suoraan luukuista hevosten eteen. Takaseinässä olevasta luukusta luotiin lanta ulos. Talossa oli 1900-luvun alussa 5 – 6 komeaa kantakirjahevosta, jotka olivat välttämättömiä niin maataloustöissä kuin ihmisten kuljettamisessakin. Hevonen oli arvostettu eläin ja muita eläimiä kuin hevosia ei päästetty  ihmisten käytössä olevaan miespihaan. Hevosten hoidosta vastasivat isäntä ja rengit.

Kärryliiteri ja liiteri

Kärryliiterissä pidettiin talon parhaita ajokaluja kuten ajo- ja kirkkorekiä, ”turkulaasia” ajelukärryjä sekä valjaita. Talvella ajosta tultua reet puhdistettiin lumesta ja nostettiin riviin seinää vasten kyljelleen. Kärryliiterin yläkerrassa, ”kokilla” säilytettiin mankelia, pellavia, tuohia ja luutia. Liiterin toisessa osassa oli talon työkalut kuten lapiot, kirveet, sahat, kuokat talikot ja hangot. Siellä oli myös isännän ”nikkaripöytä” silloin kun se ei ollut edustuvassa.

Vellisauna

Sauna sijaitsi aiemmin lähellä kunnantaloa. Nälkävuosien aikaan kunta jakoi sen ikkunasta muilta paikkakunnilta nälkä pakoon tulleille velliä, minkä vuoksi sitä kutsutaan vellisaunaksi. Nimismiehen kehotuksesta sauna siirrettiin nykyiselle paikalleen 1900-luvun alussa, sillä kunnallistalolla iltamia viettävä väki paheksui vähissä pukeissa olevia saunojia. Talon isäntä – ja palvelusväki ja miehet ja naiset saunoivat yhdessä aina 1920-luvun alkuun saakka. Saunassa oli omat paikat isäntä- ja palvelusväelle. Sauna lämmitettiin lauantaisin ja puintiaikana päivittäin. Sitä käytettiin myös sianlihan palvaamiseen.

Paja

Pajassa korjattiin talon työ-, ajo- ja maatalouskaluja Pienemmät työt pystyi talon isäntä tekemään itse, mutta vaativampiin tehtäviin apuun tuli ammattiseppä, jollaisia kirkonkylällä oli useampia. He kävivät raudoittamassa rekiä ja kärrynpyöriä sekä kengittämässä hevosia. Pajan varusteisiin kuuluivat palkeet, ahjo, alasin ja tarvikehylly. Pajassa ei ollut ikkunaa, ovea pidettiin auki sillä työskenneltäessä. Yli-Lauroselan paja jouduttiin huonokuntoisuuden takia purkamaan. Sen tilalle tuotiin samantapainen paja Mäki-Rannan talosta Ilmajoelta.

Luttirati

Luhtiaitta eli ”luttirati” on kaksikerroksinen, kaarevakattoinen hirsirakennus, joka on toiminut monikäyttöisenä talousrakennuksena.

Alakerran huoneet oikealta lueteltuna:

1. Jauhopuori, jossa säilytettiin tynnyreissä jauhot, kauranryynit sekä pehmeä ja kova leipä.

2. Eteinen, josta tikkaat yläkertaan menevään lutinsolaan, takana on pyöräpuori, jossa säilytettiin myös kangaspuita, ovi on Ilmajoen vanhan kirkon viinikellarin ovi.

3. Lihapuori, jossa olivat suuret liha-ammeet palvatulle ja suolatulle lihalle.

4. Jyväaitta, jonka laareissa säilytettiin kuivattua ruista jauhettavaksi ja siemenviljaa parin vuoden tarpeiksi ja muille lainattavaksi.

Yläkerran huoneet oikealta lueteltuna:

1.Vaatelutti, jossa säilytettiin myös vyyhdinpuita ym. kankaiden valmistukseen liittyvää irtaimistoa.

2. ”Poikaan lutti”, jossa rengit nukkuivat toukokuun alusta pyhäinpäivään.

3. ”Flikkaan lutti”, joka oli talon tyttärien huone ja jonka seinille ja kattoon oli ripustettu myötäjäisvarusteet. ”Pujettu” lutti oli osoitus talon naimaikäisen tytön varallisuudesta.

4. ”Tuonnimmaanen lutti”, jossa säilytettiin liina-, vuode- ja pitovaatteita

Puutarha

1900-luvun alussa Ilmajoella virisi innostus puutarhoja kohtaan. Yli-Lauroselaan perustettiin puutarha kotitalousneuvoja Kaisa Muilun ohjeitten mukaan vuonna 1927. Nyt nähtävillä oleva puutarha on entistetty alkuperäiselle paikalleen perinteisiä koriste- ja hyötykasvilajikkeita käyttäen.

Puutarhasta ei löytynyt alkuperäistä suunnitelmaa, joten 1980-luvun alussa tehdyn puutarhasuunnitelman pohjaksi haastateltiin yli kymmentä ilmajokelaista, jotka ovat asuneet tai olleet työssä Yli-Lauroselassa 1930-luvulla. Heistä merkittävin puutarhan asiantuntija oli Maria Lehtinen, joka kävi 1920-luvun lopulta lähtien kunnostamassa Yli-Lauroselan puutarhan keväisin noin viidentoista vuoden ajan.