Etusivu Arkeologia Tutkimus Tutkimusprojektit Lappi Sammallahdenmäki Taru hiisistä

Kirkon rakentaminen kilpaa - taru hiisistä

Kirkonlaattian kaltaista nelikulmaista hautaröykkiötä ei tunneta muualta Suomesta ja muoto on poikkeuksellinen koko skandinaavisen pronssikulttuurin alueella. Latomus on epäsäännöllinen kivistä koottu nelikulmio. Vastakkaisten sivujen pituudet ovat pareittain 19,2 m ja 16,8 m sekä 15 m ja 18,8 m. Röykkiö on lattiamaisen tasainen, vailla varsinaista reunakehää. Tutkimuksissa latomuksen sisältä todettiin 3,5 m pitkä kivilaatoista koottu paasiseinä. Kaivaustulosten perusteella ei voi varmuudella päätellä, onko kyseessä hauta vai jonkinlainen sakraalirakennelma.

Lapista on muistiinmerkitty tarina, joka kertoo hiisien aikoinaan rakentaneen "Kirkonlaattian".

"Lapin pitäjän Kivikylän alueella Saarnijärven rannalla kallioisella kummulla on 15-30 metrin suuruinen kivilatomus, jolla on nimenä Kirkonlaattia. Siihen aikaan kun hiidet mainitulla seudulla asustivat, saapui paikkakunnalle myös kristinoppia tunnustava kansanheimo. Tämän heimon ja hiidenväen välille oli tullut kinaa ja epäsopua paikkakunnalla olon vuoksi. Sitten oli kerran tehty sellainen välisopimus, että kumpikin heimo alkaa rakentaa kirkkoa ja kumpi ehtii rakennuksessaan niin pitkälle, että ensiksi saa kirkkonsa kellot soimaan, se heimo jääköön pysyväisesti paikkakunnalle ja toinen poistukoon. Mutta kristityt juksauttivat vuorenväkeä pahanpäiväisesti. Ensitöikseen he kirkkonsa rakennustontille pystyttivät kaksi pylvästä sekä asettivat niiden väliin kirkonkellon ja alkoivat sillä soittaa. Hiidenväki oli aloittanut ensiksi rakentaa kirkkoonsa lattiaa kivistä. Tämä lattia heillä vasta oli valmiina, kun alkoi kristinheimo kirkonkellojen ääni kaikua. Silloin oli hiidenväen päällikkö kauheasti suuttunut ja karjaissut:" Kuulkaas, kun kristittyin katit naukuu!" ja samalla siepannut maasta kolme suurta kiven järkälettä ja heittänyt ne kohti kirkonkellojen kaikua. Välimatkaa oli noin kolme kilometriä ja kukin kivi oli osunut aivan lähelle kristittyjen kirkkoa. Yksi niistä oli niin suuri, että kun se viime vuosisadan lopulla rikottiin, siitä saatiin monta metriä hyvää rakennuskiveä Kirkkala-nimisen talon navettarakennukseen. Toiset kaksi kiveä ovat vielä samassa paikassa, mihin hiisi oli ne kerran viskannut, lähelle nykyisen Lapin kirkkoa. Kansantaru kertoo edelleen, että hiidenväki sen jälkeen oli poistunut paikkakunnalta, jättänyt jälkeensä kirkkonsa lattian muistoksi jälkimaailmalle olemassaolostaan."

Lappi T.l.
Simonsuuri, Lauri (toim.)1947. Myytillisiä tarinoita. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 229. osa.
Kerännyt J. Viljanen KRK52:88 (KRK = Kalevalan riemuvuoden kilpakeräys v. 1935-1936).