Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg

Löytöjen luettelointi


Esihistoriallisen ajan kaivauslöytöjen luettelointi
Historiallisen ajan kaivauslöytöjen luettelointi


Esihistoriallisen ajan kaivauslöytöjen luettelointi


HUOM! Arkeologisen luettelointisovelluksen käyttöönoton myötä kaivauslöytöjen luettelointiohjeet tulevat päivittymään. Toistaiseksi luetteloinnissa voidaan noudattaa aikaisempia ohjeistuksia.
 
Luettelointijärjestys: Kaivauslöydöt luetteloidaan koordinaatiston mukaisessa järjestyksessä. Talteenottoyksikön, esim. kaivausruudun sisällä luettelointi tehdään aina samassa järjestyksessä löytöryhmittäin.

Esim. 
  1. saviastian reuna-, pohja- ja kylkipalat
  2. kiviesineet ja niiden katkelmat
  3. kivilaji-iskokset
  4. piiesineet ja niiden katkelmat
  5. pii-iskokset
  6. kvartsiesineet
  7. kvartsi-iskokset
  8. palanut luu
  9. näytteet: esim. hiilinäytteet (HUOM! maanäytteitä ei luetteloida) Esim.
  1. hopeaesineet ja niiden katkelmat
  2. pronssiesineet ja niiden katkelmat
  3. rautaesineet ja niiden katkelmat
  4. helmet
  5. saviastian reuna-, pohja- ja kylkipalat
  6. saviesineet
  7. luuesineet
  8. hampaat
  9. palanut luu
  10. savitiiviste
  11. palanut savi
  12. kuona
  13. pii
  14. kvartsi
Kuvausosa: Ensimmäiseksi kirjoitetaan esineen nimi alleviivattuna tai muuten korostettuna (esim. kivikirves, hevosenkenkäsolki), tekstin muiden osien korostaminen aiheuttaa helposti vaikealukuisuutta, siinä on syytä käyttää harkintaa. Kuvauksen oleellisia osia ovat mm. löydön valmistusmateriaali, muoto, hionta, poikkileikkaukset, koristelu ja pintakäsittely. Keramiikasta erotellaan reuna-, kylki- ja pohjapalat. Kappalemäärä ja paino ilmoitetaan heti nimen jälkeen. Mitat ilmoitetaan millimetreinä, yleensä pituus, leveys ja paksuus tai pyöreistä esineistä halkaisija(t) ja tarvittaessa muitakin mittoja. 
 
Kun tietoja tulostetaan luetteloksi tietokannasta, on luettelo viimeisteltävä ohjeen mukaiseksi. Mikäli materiaalijakoa pidetään tarpeellisena, raaka-aineen nimi pannaan väliotsikoksi, ei pääsanaksi itse luetteloon. Esineistä piirretään kuva mieluiten 1:1 mittakaavassa ja sen yhteyteen merkitään piirtäjän nimikirjaimet ja vuosiluku. Leikkauksia varten on myös varattava tilaa. Poikkileikkaus tulee yleensä esinepiirroksen alapuolelle, pituusleikkaus sen viereen. Keramiikasta piirretään reuna- ja pohjapalat sekä harkinnan mukaan koristettuja kylkipaloja. Ellei piirrosta luetteloinnin yhteydessä ehditä tehdä, tulee sitä varten jättää riittävä tila. Yksinkertainen kevyesti tehty ääriviivapiirroskin auttaa identifioinnissa. 
 
Löytötiedot: niin täydellisenä kuin mahdollista. Tavallisesti nämä tiedot saadaan verifikaateista. Inventointi- ja tarkastuslöytöjen osalta ei viittaus raporttiin riitä, vaan tarvittavat löytötiedot kirjataan myös luetteloon raportin tietojen mukaisesti.
  1. Löytäjä ja osoite
  2. Löytöaika
  3. Löytöpaikka: kunta, kylä, talo, tila, RN:o tai kiinteistötunnus, maanomistaja ja osoite, tarkka löytökohta ja muinaisjäännösrekisteritunnus, mikäli sellainen on ja peruskarttalehden numero ja nimi sekä ETRS-TM35FIN mukaiset koordinaatit. Koordinaattien yhteydessä on mainittava, mihin ne viittaavat (tutkimusalue, löytökohta, muinaisjäännöksen keskipiste). Mikäli löytötiedot puuttuvat, se on mainittava luettelossa.
  4. Löytämistilanne ja löydön sijainti maakerroksessa
  5. Muut havainnot ja tiedot aiemmista löydöistä; aikaisemmat tutkimukset kirjataan raportteihin, ei pääluetteloon.

Historiallisen ajan kaivauslöytöjen luettelointi


Historiallisen ajan kaivauksissa käytetään yleensä stratigrafista kaivausmenetelmää, jonka mukaisesti löydöt talletetaan yksiköittäin. Ns. massalöytöjen osalta (esim. punasavikeramiikka, ikkunalasi) esineet luetteloidaan yleensä suurempina kokonaisuuksina, ja löytöjä usein karsitaan luettelointivaiheessa. Poistamisen/säilyttämisen tärkein kriteeri on löytökontekstin lähdearvo. Poistetuista löydöistä laaditaan yleensä erillinen lista kaivausraportin liitteeksi. Esineiden valintaperiaatteista on hyvä keskustella kokoelmien edustajien kanssa.
 
Löytöluettelossa on kiinnitettävä erityistä huomiota oikean terminologian käyttöön. Esineitä mitattaessa kannattaa pääsääntöisesti ottaa vain olennaisia, ehjiä mittoja (esimerkiksi saviastian suureunapalasta astian suun halkaisija, ei sirpaleen kokoa).
 
Ainoastaan luuanalyysin kannalta järkevistä konteksteista tulleet eläinten luut tulee luetteloida ja säilyttää; täytemaakerrosten ja epämääräisten kontekstien luumateriaali punnitaan ja heitetään pois jälkityövaiheessa. Etenkin jos luita on paljon, ne voidaan erotella omaksi listakseen löytöluettelon jatkeeksi – tämä helpottaa myöhemmin löytöjen tutkimista ja sijoittamista varastoon. Historiallisen ajan ihmisluita ei yleensä sijoiteta kokoelmiin, ellei siihen ole erityisiä, tieteellisiä perusteita. Yleensä ihmisluut haudataan analyysin jälkeen löytöpaikkakunnan kirkkomaahan.
 
Rahojen tunnistukseen voi pyytää apua Kansallismuseon Rahakammiosta. Rahat luetteloidaan kuitenkin normaalisti löytöluetteloon samalle päänumerolle kuin muutkin löydöt. Tutkimuksen luonteen mukaisesti voi luetteloinnissa käyttää erilaisia luettelointitietoja, kunhan löytöluettelon rakenne on looginen ja tiedot systemaattisia.

Arkeologisten löytöjen luettelointimalleja:

Inventoinnit

Kaivaus/kivikautinen asuinpaikka

Kaivaus/rautakautinen kalmisto

Kaivaus/historiallinen kohde


Esimerkki Access-tietokannan rakenteesta


 



Sivukartta



Sivu päivitetty 16.3.2016
© Museovirasto