Vasen-bg Museovirasto  
Henkilöhakemisto YhteystiedotPalaute

På svenska | In English

Oikea-bg

Vrouw Maria veden alla -hanke 2009 - 2012 on päättynyt ja tavoitteet on saavutettu


Vrouw Maria veden alla -hanke päättyi suunnitelmien mukaisesti 31.12.2012. Vuodesta 2009 vuoteen 2012 kestänyttä nelivuotista hanketta johti Museovirasto, ja sen rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö. Lämpimät kiitokset kaikille eri tahoille, jotka osallistuivat hankkeeseen. Hankkeen mahdollistaneesta rahoituksesta kiitokset opetus- ja kulttuuriministeriölle, kiitokset myös Alankomaiden ja Venäjän suurlähetystöille yhteistyöstä Vrouw Marian tarinaan liittyvissä erilaisissa tutkimuksissa ja järjestelyissä. Erityiset kiitokset ansaitsevat myös ne henkilöt, jotka sukelsivat Vrouw Marialla 40 metrin syvyydessä.


Hankkeen tulokset saavutettiin:

     
  1. Vrouw Marialla tehdyt kenttätyöt tuottivat uutta tietoa sekä itse laivasta, lastista että myös hylyn sijaintipaikan maisemasta. Hylystä nostettiin 38 esinettä, kuten 24 pientä pyöreää lasilevyä, savesta valmistettuja tupakkapiippuja, hohkakiviä, narusta punottu liina ja veden syvyyden mittaamiseen tarkoitettu lyijyluoti. Laivan ruumassa olevista pakkauslaatikoista ja tynnyreistä otettiin näytteitä. Näytteissä oli mm. indigoa, krappia, viinirypäleen jäänteitä, tupakanlehtiä, kahvipapuja ja muita kasvinjäänteitä, joista kaikkia ei ole voitu tunnistaa. Lisäksi otettiin 11 puunäytettä hylyn rakenneosista. Arkistoitavaksi valittiin 538 digikuvaa ja noin 30 tuntia vedenalaista videota. Hylyllä tehtiin lähes 140 tuntia sukelluksia. Lisäksi teetettiin uusia monikeilakaikuluotauksia ja tehtiin vedenalaisia äänimaisemanauhoituksia. 
  2. Hylyn saavutettavuutta lisättiin mm. blogin, Facebookin, Vrouw Maria -virtuaalisimulaation, nostettujen esineiden 3D-skannausten, "Mereen menetetyt - Vrouw Marian ja St. Mikaelin tarina" -näyttelyn ja "Mereen menetetyt. Uudelleen löydetyt" -näyttelyjulkaisun sekä "Vrouw Mariasta Titaniciin"  -yleisöseminaarin avulla. Lisäksi pidettiin useita kymmeniä esitelmiä sekä kotimaassa että ulkomailla. Hanke sai myös paljon julkisuutta mediassa. 
  3. Hanke tuotti uutta tietoa myös Vrouw Marian suojeluun ja hallinnointiin. Hylyn suojelu on nykyisen tiedon valossa riittävä, mutta esimerkiksi viranomaisyhteistyötä voidaan vielä lisätä ja kehittää. Hylyn puurakenteiden kuntoa tutkittiin hankkeen aikana (ks. kenttätutkimusraportti 2010) ja se todettiin kohtuullisen hyväksi. Puun pintakerroksiin on kuitenkin kertynyt erilaisia alkuaineita, kuten rautaa ja rikkiä, lisäksi bakteerit ja sienet käyttävät puuta ravintonaan. Hajoamisprosessit ovat kuitenkin hitaita.


Vrouw Maria veden alla hankkeessa pureuduttiin haastaviin, innovatiivisiin ja kansainvälisesti ajankohtaisiin monitieteellisiin aiheisiin, kuten hylyn in situ -säilyttämiseen ja virtuaaliseen saavutettavuuteen. Hankkeessa onnistuttiin löytämään ja kehittämään hyviä käytännön keinoja, joilla vedenalaisten kohteiden saavutettavuutta voidaan parantaa nostamatta niitä tai tekemättä laajoja kaivauksia. Näitä menetelmiä voidaan soveltaa myös muihin vedenalaisiin kulttuuriperintökohteisiin. Yksi tällainen keino on Vrouw Mariasta tehdyn pienoismallin ja kenttätutkimusten tulosten perusteella luotu virtuaalisimulaatio.


Vrouw Maria tarinan voisi tiivistää tällä hetkellä myös kolmeen erilaiseen kertomukseen, jotka ovat:

     
  1. Arkeologinen/historiallinen kertomus 
  2. Ekosysteemi/ympäristöllinen kertomus 
  3. Maisemallinen kertomus


Ensimmäisen tarinan tutkimukset alkoivat heti hylyn löydyttyä vuonna 1999. Historiallisen kertomuksen teema jatkui myös EU-rahoitteisessa "Pohjoiseurooppalaisten hylkyjen kuntokehityksen seuranta, suojelu ja esittely" -projektissa (MoSS) vuosina 2001 - 2004. Se oli luonnollisesti keskeinen teema myös Vrouw Maria veden alla -hankkeessa. Vrouw Marian vedenalaisia ympäristöolosuhteita kartoittavat tutkimukset alkoivat MoSS-projektin aikana, jolloin ympäristöstä kerättiin mittalaitteilla mm. tietoja veden lämpötilasta, virtauksista ja happipitoisuudesta. Vrouw Maria veden alla -hankkeen aikana kerättiin tietoja mm. alueen pohjaeläimistä ja tarkennettiin näkemyksiä hylyn kunnosta. Vrouw Marian veden alla -hanke toi mukanaan uuden vedenalaisen maiseman ja äänimaiseman näkökulman. Lisäksi haastateltiin sukeltajia heidän kokemuksistaan paikasta ja tilasta veden alla. Vrouw Marian maisemaan voi tutustua virtuaalisimulaation ja "Mereen menetetyt - Vrouw Marian ja St. Mikaelin tarina" -näyttelyn avulla Suomen merimuseossa 13.4.2013 asti.


Vrouw Maria -hylyn saavutettavuutta lisättiin eri tavoin


Vrouw Maria veden alla -hankkeen tarkoituksena oli parantaa hylyn saavutettavuutta muilla keinoilla kuin nostamalla hylky. Saavutettavuutta lisättiin muun muassa blogin, Facebookin, interaktiivisen 3D-virtuaalisimulaation, näyttelyn, näyttelyjulkaisun sekä hylyltä nostettujen esineiden digitoinnin keinoin. Lisäksi tehtiin uutta arkisto- ja kirjallisuustutkimusta sekä jatkettiin laivaan ja sen lastiin liittyvää tutkimusta esimerkiksi ottamalla näytteitä lastiruumasta. Hankkeella pyrittiin löytämään parhaat ideat ja lähestymistavat hylyn in situ -säilyttämiseen, jota UNESCO ja ICOMOS ensisijaisesti suosittelevat.


Keskeinen osa hanketta oli Vrouw Maria -hylyllä tehty vedenalainen arkeologinen tutkimus. Tieteellisen työn lähestyttävyyttä parannettiin kertomalla kenttätöiden edistymisestä ja tuloksista hankkeen blogissa ja Facebookissa. Tekstin lisäksi blogissa on videokuvaa, valokuvia ja Vrouw Marian hylyllä tallennettuja vedenalaisia ääninäytteitä. Hankkeen verkkosivut tarjoavat myös tietoa projektista, kenttätöistä ja tutkimustuloksista.


Nimensä mukaisesti Vrouw Maria veden alla -hankkeen pääpaino oli vedenalaisessa maailmassa. Sen tarkoituksena oli laajentaa ihmisten käsityksiä hylyistä osoittamalla, että jokaisessa kohteessa vallitsee omanlaisensa vedenalainen maisema ja äänimaisema ja että jokaisella hylyllä käyneellä ja työskennelleellä sukeltajalla on omat muistonsa ja kokemuksensa siitä. Sukeltajien kokemukset muistuttavatkin, että kulttuuriperintö muodostuu paitsi kohteesta myös sen käyttäjistä ja heidän henkilökohtaisista kokemuksistaan.


Vrouw Marian vedenalaista maisemaa ja äänimaisemaa esitellään 13.1.2013 asti Suomen merimuseon näyttelyssä "Mereen menetetyt - Vrouw Marian ja St. Mikaelin tarina", jossa on mahdollista tehdä virtuaalinen vedenalainen matka Vrouw Maria -hylylle ja sen vedenalaiseen maisemaan ja äänimaisemaan interaktiivisen 3D-virtuaalisimulaation avulla. Maailmalla ainutlaatuinen simulaatio avaa ikkunan maisemaan, jota yksikään ihminen ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt - sukeltajatkin pystyvät näkemään vain pienen osan hylkyä tai meren pohjaa kerrallaan, koska vedenalainen näkyvyys hylyllä vaihtelee yleensä noin puolesta metristä viiteen metriin. Simulaatio toteutettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston medialaboratorion kanssa ja se tulee jäämään osaksi Suomen merimuseon perusnäyttelyä.


"Mereen menetetyt - Vrouw Marian ja St. Mikaelin tarina" -näyttely tarjoaa myös lisätietoa Vrouw Marian tarinasta, hylyn löytämisestä ja lastista, itse aluksesta sekä 1700-luvusta, ajasta, jolloin ihmiset elivät jo kansainvälisyyden aikakautta. Näyttelyssä voi myös tutustua hylyltä nostettuihin digitoituihin esineisiin sekä perehtyä hylyn löytämisen ympärillä käytyyn keskusteluun. Lisäksi kuvitettu näyttelyjulkaisu "Mereen menetetyt, uudelleen löydetyt" tarjoaa kiinnostavaa ja opettavaista luettavaa.

Vrouw Maria veden alla -hanke huipentui yhteistyössä Suomen merimuseon kanssa järjestettyyn kansainväliseen seminaariin "Vrouw Mariasta Titaniciin - Mitä tehdä ehjille hylyille?", joka pidettiin 9.-10.11.2012 Merikeskus Vellamossa Kotkassa. Seminaarissa keskityttiin paitsi Vrouw Marian tutkimukseen, myös muihin ajankohtaisiin hylkyhankkeisiin. Lisäksi se tarjosi oivallisen mahdollisuuden pohtia, mitä Itämeren hyvin säilyneille hylyille tulisi tehdä.


Arkeologiset sukellustutkimukset tuottivat uutta tietoa Vrouw Marian lastitavarasta


Vrouw Maria veden alla -hankkeen aikana vuosina 2009-2012 hylyllä tehtiin kenttätöitä yhteensä kahdeksan viikon ajan. Tavoitteena oli jatkaa hylyn dokumentointia ja koota yhteen hylystä jo otetut mitat purjealuksen rekonstruointia varten, ja tutkia lastiruuman sisältöä ottamalla sieltä näytteitä ja nostamalla esineitä. Vrouw Mariaa on dokumentoitu mittaamalla, valokuvaamalla ja videokuvaamalla. Kauko-ohjattavaa videokameraa käytettiin hylyn visuaalisesti havaittavien muutosten seurantaan. Kenttätutkimukset tuottivat uutta tietoa aluksesta ja sen lastista sekä esimerkiksi kauppayhteyksistä ja ylhäisön elämästä 1700-luvulla. Lukuisat analyysit ja niistä saatujen tulosten tulkinta, asiantuntijayhteistyö sekä arkisto- ja kirjallisuuslähteiden tutkiminen ovat tuoneet lisää yksityiskohtia Vrouw Marian tarinaan. Hylystä tehdyt tutkimukset ovat lisäksi osoittaneet, että myös kajoamattomilla tai vähäisen kajoamisen menetelmillä voidaan tuottaa uutta tietoa.


Ruumassa edelleen olevien pakkauslaatikoiden ja tynnyreiden sisältöä tutkittiin sekä nostamalla joitakin esineitä että ottamalla näytteitä. Hylystä nostettiin esimerkiksi lasilinssejä, hohkakiveä, tupakkapiippuja ja lyijyluoti. Lisäksi nostettiin myös näytteitä, jotka ovat mahdollistaneet laivan tynnyreiden ja pakkauslaatikoiden sisällön tunnistamisen. Lastiruumassa on edelleen esimerkiksi villakangasta puisessa, nelikulmaisessa pakkauslaatikossa, hohkakiviä, pyöreitä lasilevyjä lokerollisessa laatikossaan, viinirypäleiden jäänteitä, kahvipapuja, tupakanlehtiä ja indigoa. Tupakanlehdet on pakattu pakkauslaatikkoon, joka on eroteltu väliseinillä lokeroiksi. Muut edellä mainitut tuotteet on pakattu tynnyreihin. Osa löydöistä mainitaan lastitavaraluettelossa, mutta osa on täysin uusia löytöjä. Jotkut analyysien tuloksista ovat vahvistaneet kirjallisissa lähteissä olevaa tietoa, osa raaka-aineista ja esineistä on tuottanut täysin uutta tietoa lastin koostumuksesta. Lastiluettelossa ja pelastetun tavaran luettelossa on esimerkiksi arvokkaita väriaineita, kuten krappia, indigoa ja brasilpuuta. Indigo mainitaan molemmissa asiakirjoissa, muut pelkästään lastiluettelossa. Väriaineiden määrä oli huomattava, esimerkiksi krappia oli lähes 9000 kiloa ja indigoa noin 1600 kiloa. Vuonna 2011 lastiruumassa olevasta tynnyrissä otetusta näytteestä löytyi sinistä väriainetta, joka on kemiallisen koostumuksensa mukaan värimorsinkoa tai indigoa. Vuonna 2012 asiaa tutkittiin lisää, ja uudesta näytteestä löytyi indigokasvin lehti, joka oli säilynyt värikasvin käsittelyprosessista huolimatta. Vuoden 2012 näytteistä on löytynyt myös krappijuuren jäänteitä.


Lastiluettelossa oli myös huomattava määrä kankaita, kuten villa- ja puuvillakangasta. Osa kankaista pelastettiin, vaikkakin kastuneina ja läikikkäinä. Suuremman ruumanluukun suuaukon lähellä on edelleen pakkauslaatikko, joka sisältää upean punaiseksi värjättyä villakangasta. Tekstiiliä tutkittaessa on saatu selville, että se on värjätty arvokkaalla kokenillilla, krapilla ja jäkälästä saatavalla orselji-värillä. Uusia löytöjä ovat mm. viinirypäleen siemenet ja hohkakivi, jota on käytetty mm. lattioiden hiontaan. Kesällä 2012 yhdestä näytteestä löytyi runsaasti kahvipapuja. Ne olivat osasyyllisiä laivan uppoamiseen: lokikirjan mukaan kahvipavut tukkivat laivan pumput. Osa kahvista pelastettiin, koska vuoden 1772 Pietarissa julkaistun sanomalehden pikkuilmoituksessa mainitaan, että Vrouw Mariasta pelastettua kahvia myytiin huutokaupalla.


Uutta tietoa snaulaiva Vrouw Mariasta


Vrouw Marian runko on rakennettu kaaritekniikalla. Laivan runko on rakennettu kauttaaltaan tammesta, takilan osat ovat mäntyä. Rungon kokonaispituus on noin 26,3 metriä, suurin leveys kansitasolla noin 7,1 metriä ja maksimileveys vesilinjassa noin 8,2 metriä. Rungon korkeudet on mitattu kolmesta kohdasta. Mittaustuloksissa tulee ottaa huomioon, että hieman styyrpuurin puolelle kallistunut laiva on koko mitaltaan painunut epätasaisesti pohjasedimenttiin arviolta reilun metrin verran. Keulassa keularangan korkeimmasta kohdasta merenpohjaan on 5,5 metriä ja vastaavasti perässä perärangan yläreunasta 6 metriä. Keskilaivassa, rungon matalimmassa kohdassa korkeus reelingin yläreunasta merenpohjaan on noin 3,6 metriä.


Laivan sisätilat voidaan osastoida kolmeen pääryhmään: peräkajuutta, lastiruuma ja kapyysi. Keulassa sijaitsevassa kapyysissa on uuni, jonka tiilistä muurattu hormi nousee kannelle ankkuripelin etupuolella. Perähytin ja kapyysin väliin jäävä lastiruuma on kokonaispituudeltaan noin 19 metriä. Aluksen lastin päälle kertynyt sedimenttikerros, ruumaan tipahtaneet takilan osat ja paikoitellen myös romahtaneet rungon rakenneosat ovat vaikeuttaneet lastiruuman dokumentointia. Vaikka ruuma tällä hetkellä näyttää pitkältä avonaiselta tilalta, on sedimenttikerroksen seasta pystytty havaitsemaan yläosastaan hajonneita pitkittäis- ja poikittaislaipioiden jäänteitä. Mahdollisista välikansista ei ole havaintoja, eikä asiaa pystytä tutkimaan poistamatta ruumassa olevaa lastia. Meriselityksen perusteella lastiruuman korkeus pumppujen luona on ollut yli 9 jalkaa.


Haaksirikko ja sitä seuranneet pelastustyöt ovat vaurioittaneet erityisesti aluksen peräosaa. Laivasta puuttuu kokonaan peräpeili, jonka osat ovat romahtaneet meren pohjalle. Perän korokekannen kansipalkit ovat yhä paikoillaan, mutta kaikki kansilankut ovat kadonneet. Korokekannen kokonaispituus on ollut noin 4,2 metriä mitattuna perärangan sisäreunasta ensimmäiseen keulanpuoleiseen koristeltuun kansipalkkiin. Lankkujen ja muun pitkän puutavaran lastausta varten perärangan vieressä styyrpuurin puolella neliömäinen lastiportti, joka on kooltaan noin 80 x 90 cm.


Peräkannen etupuolelta Vrouw Marian kansi jatkuu yhdessä tasossa keulaan saakka. Keulassa on hyvin säilynyt ankkuripeli, jonka tukki on veistetty tammesta. Lastaus ja lossaus on hoidettu mastojen välissä sijaitsevien kahden lastiluukun kautta. Isomaston ja perän korokekannen välissä on ollut puurakenteinen kansihuone. Lähes täydellisesti romahtaneen kansihuoneen mitat on rekonstruoitu paikalta löytyneiden rakenneosien perusteella. Suorakaiteen muotoisen huoneen leveys on ollut noin 3,7 metriä, pituus noin 5,3 metriä ja korkeus noin 1,6 metriä. Kevyesti rakennettua kansihuonetta on käytetty joko miehistötilana, varastona tai mahdollisesti molempiin tarkoituksiin.


Kansihuoneen ja korokekannen väliin jää kansitilaa noin metrin verran. Suunnilleen puolessa välissä ovat yhä edelleen omilla paikoillaan laivan kaksi pumppua. Laivan peräsin on kadonnut, mutta ohjaamiseen käytetty peräsinpinna on löydetty ja mitattu. Pinnan pituus on 5,2 metriä ja oletetulle paikalleen peräsimen yläreunaan kiinnitettynä voidaan laskea, että pinnan pää on ulottunut korokekannen ja kansihuoneen väliin korkeudelle, jolta alusta on tältä paikalta pystytty ohjailemaan.


Takilan osia on runsaasti kannella ja meren pohjalla erityisesti styyrpuurin puolella. Tähän mennessä päähuomio on kiinnitetty vain pyöröpuihin (mastot, tangot, raakapuut, keulapuu ja kahveli). Vrouw Mariassa oli kaksi kolmiosaista (alamasto-, märssy- ja prammitanko) raakatakiloitua mastoa. Yhä edelleen hylyssä pystyssä säilyneen ison alamaston korkeus kansitasolta on 15,2 metriä ja keulan puolella sijaitsevan fokan alamaston 13,9 metriä. Molempien mastojen halkaisijat kansitasolla ovat 47 cm. Hylystä ei toistaiseksi ole löydetty snau-mastoa, mutta siihen kuulunut 8,1 metrin pituinen kahvelitanko on identifioitu ja dokumentoitu. Kahvelin haarukan mittojen perusteella voidaan päätellä, että snau-maston halkaisija on ollut korkeintaan noin 25 cm. Molemmissa mastoissa oletetaan olleen kolme raakatankoa. Kaikki takilan osat ovat puulajinäytteiden perusteella mäntyä.

Vrouw Marian dokumentoitujen takilan osien perusteella on tehty rekonstruktio, jonka perusteella kansitasolta mitattuna isomaston korkeus olisi ollut noin 26 metriä ja fokkamaston korkeus noin 24 metriä. Keulapuun (pituus 13,5 m) ja jatkeena olleen klyyvaripuomin (pituus 8,3 m) kanssa Vrouw Marian kokonaispituus oli reilut 40 metriä. Raskaaseen takiloitiin ja purjepinta-alan maksimointiin viittaa huutokauppa-asiakirjassa oleva mielenkiintoinen tieto siitä, että Vrouw Marian varustukseen kuului kaksi myötäraakapurjetta.


Nauvon ulkosaaristoon syksyllä 1771 uponneen Vrouw Marian alkuperä ja ajoitus ovat herättäneet aika ajoin keskustelua. Hylyllä vuosittain jatkuneet tutkimukset eivät ole tuottaneet mitään sellaista uutta tietoa, joka olisi ristiriidassa haaksirikosta kertovien tunnettujen arkistolähteiden tai aluksen löytymisen jälkeen tehtyjen uusien tutkimusten kanssa. Esimerkiksi aluksen takilan mallista ei liene epäselvyyttä - kapteeni Reynoud Lourensin itsensä antaman meriselityksen mukaan hänen komennossaan Amsterdamista Pietariin matkalla ollut alus oli snaulaiva, Snau Skieppet Fru Maria. Myyntiasiakirjaa, josta selviäisi takilan ja päämittojen lisäksi mm. aluksen rakennuspaikka ja - aika, ei ole vielä löydetty. Vrouw Marian rakenteista otettujen dendrokronologisten näytteiden perusteella aluksen rakennusajankohta voidaan kuitenkin ajoittaa väljästi 1700-luvun puoliväliin.


Uutta tietoa Vrouw Marian laakson vedenalaisesta maisemasta ja äänimaisemasta


Vrouw Maria veden alla -hankkeen yhtenä tärkeänä tavoitteena oli tutkia Vrouw Marian sijaintipaikan vedenalaista maisemaa ja äänimaisemaa. Jo projektin nimi viittasi siihen, että fokus on pitkälti vedenalaisessa maailmassa. Tällä haluttiin tuoda esille vedenalaisen maailman kiehtovuus ja korostaa sitä, että jokaisella hylyllä on oma ainutlaatuinen maisemansa ja äänimaailmansa ja että tämän maiseman dokumentointi ja esittely tuo lisäarvoa vedenalaisen kulttuuriperinnön tutkimukselle ja in situ -säilyttämiselle. Maisematarkastelua voidaan pitää myös uudenlaisena ja tuoreena näkökulmana hylkykohteisiin.


Vedenalaista maisemaa ja äänimaisemaa lähestyttiin humanistisen maisemantutkimuksen näkö- ja kuulokulmasta. Tavoitteena oli kertoa sekä sanallisesti kuvaillen että erilaisin kuvallisten esitysten, videoiden ja valokuvien sekä innovatiivisen, interaktiivisen 3D-virtuaalisimulaation avulla Vrouw Marian sijaintipaikan vedenalaisen laakson maisemista, äänimaailmasta ja siitä mitä paikka ja tila voivat olla veden alla. Lisäksi etsittiin vertailukohtia maanpäällisiin maisemiin ja totuttuihin maisemaesityksiin. Tärkeällä sijalla olivat myös Vrouw Marialla sukeltaneiden henkilöiden kokemukset paikasta, tilasta ja äänimaisemasta. Vrouw Marian maisemaa ja äänimaisemaa on kuvailtu yksityiskohtaisemmin kahdessa Museoviraston "Mereen menetetyt,uudelleen löydetyt" -kirjan artikkelissa. Artikkelien lähdemateriaalina on käytetty mm. Vrouw Marian kenttätöiden aikana kerättyä monitieteistä dataa, aisantuntijoiden lausuntoja, kirjallisuutta sekä hylyllä sukeltaneiden haastatteluja.


Ihminen ei näe eikä kuule kovin hyvin veden alla. Näkeminen ja kuuleminen ovat myös erilaista kuin maan päällä. Itämerellä haasteita lisäävät kylmyyden vuoksi käytettävä sukelluspuku huppuineen sekä Itämeren pimeys ja veden sameus. Rajoitetun vedenalaisen näkyvyyden vuoksi Vrouw Marian laakson maisemaa ei voi koskaan hahmottaa yhdellä silmäyksellä. Vrouw Marialla sukeltaneet eivät ole siis nähneet hylyltä käsin tätä maisemaa.


Se vedenalainen laakso, johon Vrouw Maria upposi vuonna 1771, sijaitsee Saaristomeren alueella, Itämeren altaan reunalla. Laakson pituus on noin 850 metriä ja leveys noin 300 metriä. Tätä laaksomaisemaa voidaan tarkastella konstruoiduista kuvista ylhäältä "lintuperspektiivistä" näköalakulttuuriin mukaisena panoraamana, jossa hylky erottuu laakson keskivaiheilla sen pohjoisrinteellä 41 metrin syvyydessä. Muita elementtejä ovat laakson tasainen pohja, hylyn vieressä olevat matalat terassit sekä laaksoa ympäröivät kalliorinteet. Laakson ympäristöolosuhteet "vedenalainen sää" ovat pääasiallisesti vakaat laakson pohjalla. Todennäköisesti ne ovat olleet samanlaiset jo haaksirikon aikaan. Laaksossa ei ole kasvillisuutta, mutta siellä on erilaista eläimistöä. Talven jäiden vaikutukset eivät ylety hylylle asti. Vrouw Marian haaksirikossa ei hukkunut ihmisiä, joten se ei ole hautapaikka. Hylky on ainoa kulttuurielementti laakson maisemassa ja se voidaan nähdä joko romanttisena rauniona tai merionnettomuuden materiaalisen todisteena. Laaksoa voi kutsua epävirallisesti Vrouw Marian laaksoksi. Meriarkeologisen tutkimustoiminnan myötä laaksossa on alkanut ihmisen ja luonnon vuorovaikutus. Ihminen käyttäjänä merkitsee myös paikan haltuun ottamista. Paikan merkitystä lisäävät myös lainsäädäntö, identiteettiä puolestaan erityisesti nimeäminen.


Vrouw Marialta löytyy myös paikka- ja tilaulottuvuuksia. Paikkana hylyllä on konkreettinen sijaintinsa ja materiaalinen muotonsa. Siellä on myös lähtemisen, saapumisen ja odottamisen paikkoja, epäpaikkoja, polkuja ja abstraktia tilaa edustavaa välivettä. Vrouw Mariaan, sen maisemaan ja äänimaisemaan liittyy myös sukeltajien kokemuksia ja muistoja, jotka tuottavat kulttuurisia merkityksiä ja toimivat paikan kertomuksina. Työpaikan Vrouw Mariasta on tehnyt leimallisesti se, että siellä ei ole mahdollista sukeltaa vain virkistysmielessä, vaan lähes kaikki sukeltaminen on liittynyt meriarkeologiseen palkalliseen tutkimustyöhön. Sukeltajat ovat havainneet ympäristöään moniaistisesti, erottaen mm. värimaailmoja, kuuloaistimuksia, paine- ja lämpötilavaihteluja.

Vrouw Marian vedenalaisen laakson maiseman voi havaita laajana kokonaisuutena vain välillisesti ja avusteisesti muun muassa erilaisten kaukokartoituslaitteiden tuottamasta datasta tehtyjen representaatioiden, esimerkiksi kuvien kautta. Maiseman voikin kokea mitä erilaisimmin keinoin, sitä ei tarvitse välttämättä mennä katsomaan paikan päälle tai siitä ei tarvitse olla olemassa edes kuvallisia esityksiä. Maisema voikin välittyä myös kirjoissa, televisio-ohjelmissa, Internetin sivustoilla sekä toisen kertomana. Se voi olla myös vain mentaalinen kokemus, mielenmaisema, joka pohjautuu sekä tietoon, kokemukseen että yksilölliseen tai yhteisölliseen mentaaliseen tulkintaan.


Maisemaan kuuluu myös äänimaisema. Vrouw Marian äänimaisema on ollut aina luontopainotteinen. Sitä rytmittävät pääasiassa vuorokautiset muutokset, sääilmiöt sekä vuodeaikojen vaihtelut. Luonnon tuottamat äänet eivät yleensä kantaudu kovin syvälle. 1900-luvun alkuun asti Vrouw Marian sijaintialue sai olla akustisesti rauhassa. Modernisoitumisen myötä erilaiset koneäänet saavuttivat aluetta, samalla kun saariston autioituminen ja Saaristomeren kansallispuiston perustaminen hiljensivät äänimaisemaa. Nykyään Vrouw Marian tutkimukset muuttavat hetkelliseksi hylyn luontopainotteista äänimaisemaa. Vrouw Marian vesipatsaan tyypillinen ja vahva elementti on hiljaisuus, jota hylyn kansitasolla eivät häiritse edes kenttätöiden äänet. Vrouw Marian äänimaiseman voisi todeta olevan nelinkertaisesti hiljainen: 1. veden alla on yleensä hiljaista ihmisen kuulokulmasta, 2. suomalainen vedenalainen äänimaisema on ylipäätänsä hiljainen, 3. hylyn sijainti vedenalaisessa matalikkojen ympäröimässä laaksossa vaimentaa laakson ulkopuolella syntyviä ääniä ja 4. hylky sijaitsee Saaristomeren kansallispuiston rajoitusalueella, jossa on ympärivuotinen liikkumiskielto rajoittaen huomattavasti ihmistoimintaa sekä alusliikennettä ja näiden tuottamien äänten syntymistä. Vrouw Marian äänimaisemasta on sukeltajilla henkilökohtaisia kokemuksia. Hiljaisuus Vrouw Marialla voisi toimia myös sukeltajien yhteisenä äänimuistona.


Nykyään vedenalaisista maisemista löytyy erilaisia esityksiä mm. Internetistä ja meillä kaikilla on jonkinlainen käsitys siitä miltä veden alla voi näyttää. Veden pinta ei ole enää maiseman raja. Erilaisia maisemia ei ole vain löydetty jossakin vaiheessa, vaan ne ovat tuotettuja ja eri tavoin tulkittuja rakennelmia. Niissä on ollut myös omat muotinsa, joiden syntymiseen ovat vaikuttaneet muun muassa erilaiset länsimaiset maisemakäsitykset. Olisiko seuraavaksi vedenalaisen maiseman vuoro?


 



Sivukartta



Sivu päivitetty 28.12.2012
© Museovirasto