Vainionmäen yleisökaivaukset 2005

Museoviraston arkeologian osasto järjesti kaivauksen Laitilan Vainionmäen rautakautisella muinaisjäännösalueella 18.7.–5.8.2005. Kaivaus toteutettiin yleisökaivauksena ja se oli osa Arkeologiakeskus Untamalan toimintaa. Kaivauksen johtajana toimi FM Kirsi Luoto ja yleisötoiminnasta vastasi FM Marja Sipilä.

Vainionmäki

Vainionmäki sijaitsee Laitilan keskustasta 3,5 km lounaaseen Kodjalan koulun ympäristössä. Vainionmäen neljästä muinaisjäännöksestä kesän kaivauskohteina olivat viime kesänäkin yleisövoimin tutkittu kalmisto B sekä ennestään tutkimaton asuinpaikka C.  Aiemmin muinaisjäännöksistä on tutkittu myös kalmisto A, jolla Museovirasto kaivoi 1986–1994. Kyseessä oli merovingiaikainen (600 - 800 jKr) polttokalmisto, josta löytyi poikkeuksellisen runsaasti loistokkaita asehautauksia. Kohteista mahdollinen polttokalmisto D on tarkemmin tutkimaton. Lähistöltä tunnetaan myös muita rautakautisia muinaisjäännöksiä.

Vainionmäki on nykyään viljelymaiseman ympäröimä, mutta vielä merovingiajalla on alue ollut merellinen. Nykyisen kaltaiseksi ympäristö on muodostunut luontaisen maanpinnan kohoamisen sekä järvien kuivaamisen seurauksena. Viimeistään viikinkiajan kuluessa hakeutui uomaansa aiemmin kapeana merenlahtena sisämaahan päin johtanut Sirppujoki, jonka sivujoen varressa Vainionmäki sijaitsee. Sen muodostuttua maisemaa hallitsivat joen lisäksi lukuisat pienet järvet. Järvien rantaniityt tarjosivat suotuisat olosuhteet karjankasvatukselle ja moreenimaaperä mahdollisti myös viljanviljelyn alueella, vaikka se kaikkialla lähistöllä ei maan savisuuden vuoksi ollut mahdollista.

Vainionmäen muinaisjäännösalueen sijaintikartta.

Muinaisjäännösalueen yleiskartta.

Kodjalan koulun pihasta otetussa yleiskuvassa näkyy etuoikealla A-kalmisto, vasemmassa reunassa mäntyjen alla B-kalmisto ja niiden välissä pellolla asuinpaikan kaivausaluetta. Kuva: Museovirasto/Marja Sipilä 2005

Kalmisto B

Kalmisto sijaitsee metsäisellä moreenikumpareella Vainionmäen korkeimmalla kohdalla. Kalmistokiveystä on havaittavissa maanpinnalla noin 25 x 25 metriä kokoisella alueella. Kiveys on tiheä ja selvästi ihmisen laatima. Varsinaisen kalmistokiveyksen lisäksi kumpareella on kiviä, jotka vaikuttavat sinne myöhemmin tuoduilta kenties pellonraivauksen yhteydessä, sekä niin ikään kalmistoa nuorempi kiviaita.

Kesän 2005 kaivausten tavoitteena oli selvittää tarkemmin kalmiston rakennetta. Kalmiston poikkileikkauksen selvittämiseksi kaivausalueet sijoitettiin niin, että yhdessä viime kesän kaivausalueen kanssa ne mahdollistivat kalmiston poikkileikkauksen tutkimisen. Toiseksi haluttiin selvittää oliko kalmiston keskusosa mahdollisesti sen ulompia osia vanhempi. Siksi kaivausalue sijoitettiin suhteellisen keskelle kalmistoa.

Kalmisto koostui tiheästä kiveyksestä, jonka väliin jäävä maa oli koko kiveyksen alueella tummaa noensekaista kalmistomaata. Kivet olivat halkaisijaltaan 10-90 cm, mutta pääasiassa niiden koko oli alle 40 cm. Kiveyksen paksuus oli 10-40 cm. Kalmiston eteläreunalla kiveys loppui suhteellisen selvärajaisena, kun taas osa kivistä kalmiston pohjoisreunalla oli osittain liukunut pois alkuperäiseltä paikaltaan.

Kaivauksen alkuvaiheessa kalmistokiveys oli varsin tiheää. Kuva: Museovirasto/Kirsi Luoto 2005

Kaivausjohtaja kuvaamassa paikaltaan löytynyttä esinettä kalmistolla.  Kuva: Museovirasto/Marja Sipilä 2005

Kalmiston löydöt

Löydöt olivat tyypillisiä viikinkiajan (800–1050 jKr) kalmistolöytöjä. Suurimmaksi löytöryhmäksi osoittautui tänä kesänä keramiikka, jota saatiin liki kuusi kiloa. Keramiikan koristeaiheita olivat nuorapainanteet sekä erilaiset kulma-, aalto- ja vaakaviivat. Palanutta luuta löydettiin kalmistosta yhteensä kolme ja puoli kiloa.

Pienet pronssikellot ja kohokoristeinen pronssilevyn pala olivat ehkä kesän kiinnostavimpia kalmistolöytöjä.

Tänä kesänä löytyneessä keramiikassa oli monenlaisia koristeaiheita: mm. nuoraa ja viivaa, siksakkia ja palmikkoa.

Pyöreän kupurasoljen katkelmat ovat peräisin ainakin kahdesta erityyppisestä soljesta.

Massiivisen leimakoristeisen rannerenkaan puolikas.

Viikinkiaikaisen tasavarsisoljen katkelmia, jotka ovat mahdollisesti  peräisin samasta esineestä vaikka löytyivät eri kohdista.

Isokokoinen veitsi ja leveä sirpin terän katkelma ovat ensimmäisiä B-kalmistosta löytyneitä työkaluja.

Kaksi luista värttinänkehrän puolikasta, jotka löytyivät jälkitöiden aikana palaneen luun joukosta. Kuvat: Museovirasto 2005

Kalmiston tutkimustulokset

Vuoden 2005 kaivaustulokset vahvistavat jo edelliskesän tutkimuksissa saatuja tuloksia koskien kalmiston rakennetta. Kyseessä on tiheäkiveyksinen, luontaisella moreenikummulla sijaitseva polttokenttäkalmisto. Löytöjä saatiin kaivausten jokaisesta kerroksesta, mutta eniten niitä tuli mustasta noensekaisesta kalmistomaasta kerroksesta kolme. Löytöjen levintä ei näytä kertovan kalmiston eri osien välisistä ikäsuhteista. Keskusosa ei vaikuta tutkimustulosten valossa olevan kalmiston ulompia osia vanhempi. Kaikki löydöt voidaan ajoittaa viikinkiajalle, lähinnä 800- ja 900-luvuille.

Jotkut malttoivat keskeyttää oman ruutunsa kaivamisen hetkeksi, kun vierestä löytynyttä esinettä paljastettiin varovasti siveltimellä. Kuva: Museovirasto/Marja Sipilä 2005

Asuinpaikka C

Asuinpaikka C sijaitsee peltoalueella, etelään ja kaakkoon kalmisto A:sta ja länteen kalmisto B:stä. Vuonna 1986 kalmisto A:n tutkimusten yhteydessä pellolla suoritettiin koekuopitusta, jolloin muutamissa koekuopissa havaittiin 10-20 cm paksuinen, nokinen kerros. Koekuoppien maannoksesta tehdyssä fosfaattianalyysissä paljastui osasta näytteistä voimakkaita fosfaattipitoisuuksia. Koekuopat olivat löydöttömiä, mutta myöhemmin on kyseiseltä pellolta saatu pintalöytöinä talteen mm. keramiikkaa, kuonaa ja esineenkappaleita. Varsinaisia kaivauksia ei asuinpaikalla ollut ennen vuoden 2005 kaivauksia tehty.

Tämänkesäisten kaivausten tavoitteena oli selvittää tarkemmin asuinpaikan sijaintia pellolla sekä mahdollisuuksien mukaan myös tarkentaa sille annettua ajoitusta. Pellolle avattiin metrin levyinen ja 25 metriä pitkä koeoja, jossa havaittiin selkeä mustan, noensekaisen kulttuurimaan kerros sekä kivirakenne. Lisäksi kivirakenteeseen liittyneessä tummanharmaassa hiekkamaannoksessa oli havaittavissa kaksi seipäänjälkeä. Löytöinä koeojasta saatiin palanutta savea ja savitiivistettä, hieman koristelematonta keramiikkaa, pronssilevyn katkelma sekä yksi kiekkokivi.

Asuinpaikalta paljastunut kivirakenne ja seipäänjäljet, jotka liittyvät mahdollisesti paikalla olleeseen taloon. Kuva: Museovirasto/Kirsi Luoto 2005

Asuinpaikalta löytyi mm. pystykangaspuiden savipainon katkelma, kivikiekko ja savitiivistettä, jossa näkyi talon seinärakenteiden painanteita. Kuva: Museovirasto 2005

Asuinpaikan tutkimustulokset

Kesän 2005 koetutkimuksen tulosten perusteella saatiin tarkennettua kuvaa asuinpaikan sijainnista. Selvinä merkkeinä asuinpaikasta voidaan pitää nokista kulttuurimaakerrosta, josta tuli rautakauden tyyppisiä asuinpaikkalöytöjä, sekä koeojassa havaittua kivirakennetta. Luonteeltaan asuinpaikalta saadut löydöt olivat sellaisia, jotka eivät tarkenna asuinpaikan ajoitusta. Keramiikka oli koristelematonta tyyppiä, jota esiintyy lähes läpi koko rautakauden. Myös harvat esinelöydöt olivat sellaisia, ettei niiden perusteella voida tarkempaa ajoitusta kohteelle antaa.

Kaivauksen yleisötoiminta

Kaivaustyöhön olivat tervetulleita osallistumaan kaikki arkeologiasta harrastuksena tai muuten kiinnostuneet. Mukaan saattoi tulla yhdeksi päiväksi tai vaikka koko ajaksi myös ilman aikaisempaa kaivauskokemusta.

Kaivaukselle ilmoittauduttiin etukäteen Arkeologiakeskus Untamalaan. Osallistumismaksu oli 10 € päivältä, 40 € viikolta tai 100 € koko kaivaukselta. Sitä vastaan sai ohjauksen kaivaukseen, työvälineet, päiväkahvit ja diplomin osallistumisesta. Vierailijoiden työskentelyaika oli klo 9-15. Jokaisen kaivauspäivän alussa pidettiin uusille kaivajille ohjaustuokio ja iltapäivisin luentoja eri kaivausalueeseen liittyvistä aiheista.

Uusia kaivajia opastettiin aamulla, kun vanhat ovat jo työn touhussa kalmistolla. Kuva: Museovirasto/Marja Sipilä 2005

Iloisia kaivajia asuinpaikalla. Kuva: Museovirasto/Kirsi Luoto 2005

Osallistujat

Mukana oli muutamia jo monilla kaivauksilla työskennelleitä harrastajia. Useimmilla osallistujista ei kuitenkaan ollut aikaisempaa kokemusta arkeologisista kaivauksista. Museoviraston palkkaamaa henkilökuntaa kaivauksilla työskenteli kaivausjohtaja, piirtäjä, tutkimusapulainen, kolme kaivajaa sekä yleisöpalvelusta vastaava tutkija. He ohjasivat ja opastivat vierailijoita omien työtehtäviensä ohessa.

Vierailevia kaivajia oli yhteensä 61. Heistä innokkaimmat osallistuivat kaivauksiin viikon tai jopa kolme. Useimmat olivat mukana kuitenkin vain päivän tai pari. Vieraista lähes puolet tuli Vakka-Suomesta tai muualta Varsinais-Suomesta, hyvin olivat edustettuina myös Uusimaa ja Pirkanmaa, muutama kaivaja tuli Kanta-Hämeestä, Keski-Suomesta, Pohjois-Pohjanmaalta ja Etelä-Pohjanmaalta sekä yksi USA:sta asti. Vierailevien kaivajien ikä vaihteli lapsista senioreihin, hieman yli puolet heistä oli naisia ja mukana oli myös perheitä.

Kolmen viikon aikana kaivauksiin kävi tutustumassa myös noin 90 muuta kiinnostunutta vierailijaa. Heidät toivotettiin tervetulleiksi kaikkina aikoina ja he saivat halutessaan pienen esittelyn. Myös tiedotusvälineet olivat kiinnostuneita kaivauksesta.

Jälkitöitä ja tulevaisuuden suunnitelmia

Kaivauksen jälkitöitä on tehty syksyn aikana Laitilassa Arkeologiakeskus Untamalassa. Marraskuussa siellä järjestetään myös yleisöluento Vainionmäen kaivauksesta sekä pienoisnäyttely kaivauslöydöistä. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita kuuntelemaan Kirsi Luodon esitelmää 1.11. ja tutustumaan näyttelyyn 1.- 23.11. keskuksen aukioloaikoina.

Yhteenvetona yleisökaivauksen kokemuksista voidaan sanoa, että kaivaus täytti tieteellisen tutkimuksen kriteerit ja asetettuihin tutkimuskysymyksiin saatiin pääosin vastaukset. Kaivaukselle osallistui myös ennakko-odotusten mukaisesti uusia esihistorian ja arkeologian ystäviä vanhojen harrastajien lisäksi.

Näillä näkymin yleisökaivaustoiminta jatkuu taas ensi kesänä Vainionmäellä. Tiedot mm. kaivauksen ajankohdasta sekä ilmoittautumisohjeet löytyvät alkuvuodesta 2006 Arkeologiakeskus Untamalan verkkosivuilta osoitteesta www.nba.fi/fi/untamala.

Tutkimusapulainen Anna Väänänen järjestää löytöjä Arkeologiakeskus Untamalassa.
Kuva: Museovirasto/ Marja Sipilä (2004)