Kulttuurikerros ja stratigrafia

Ns. kulttuurikerros on muodostunut ihmistoiminnan myötä erilaisten rakennelmien jäännöksistä, esineistä, jätteistä ja maakerroksista. Kaupungeissa sen paksuus vaihtelee suuresti riippuen maaperän koostumuksesta ja kosteudesta, kerrostumisajan pituudesta sekä paikalla tapahtuneen toiminnan laadusta. Esimerkiksi tulipalossa tuhoutuneiden rakennusten pohjat on peitetty aikanaan maalla ja päälle rakennettu uutta, jolloin kaupunki on kohonnut vähän kerrallaan ylöspäin. Kulttuurikerros voi olla erityisesti keskiaikaisissa kaupungeissa jopa monta metriä paksu, mutta useimmissa 1500- tai 1600-luvulla perustetuissa kaupungeissa koko historia mahtuu noin metrin paksuiseen maakerrokseen. Säilyneet arkeologiset kulttuurikerrokset ovat muinaismuistolain rauhoittamia.

 

Stratigrafialla puolestaan tarkoitetaan kulttuurikerroksessa erottuvien maakerrosten ja rakennusjäännösten keskinäistä järjestystä ja suhdetta toisiinsa. Kunkin maakerroksen voidaan katsoa syntyneen tiettynä, rajallisena aikana ja jonkin tietyn toiminnan, tapahtuman tai toimenpiteen tuloksena. Myös kerroksesta löytyneiden esineiden voidaan olettaa joutuneen löytöyhteyteensä kutakuinkin samanaikaisesti ja saman toiminnan seurauksena. Erityyppisistä maakerroksista mainittakoon lattia-, piha-, katu-, palo-, purku-, lanta-, tunkio-, täyttö- ja tasoituskerrokset.


Sulje ikkuna