Makrofossiilitutkimus

Arkeologisilla kaivauksilla otetaan 1–8 litran suuruisia maanäytteitä paikoista, joihin kasvijäänteitä oletetaan kerääntyneen tai jotka ovat tutkimuksen kannalta erityisen mielenkiintoisia. Hyviä näytteenottokohtia ovat esimerkiksi talojen lattianaluset, lantakerrostumat, kaivojen pohjat ja jätekuopat.

 

Kasvien jäänteet erotetaan mullan seasta nk. kellutusmenetelmällä. Maanäyte upotetaan kyllästettyyn suolaliuokseen, jossa kevyempi kasviaines erottuu maa-aineksesta ja jää kellumaan pintaan. Kellutusjäte kaadetaan tiheäsilmäiseen siivilään ja pestään juoksevalla vedellä. Kasvijäänteet poimitaan mikroskoopin alla pinseteillä siivilään jääneestä pestystä kasvimassasta ja määritetään vertailukokoelmien ja määrityskirjallisuuden avulla.

 

Kiinnostavimpia tutkimusaineistoja ovat viljat ja muut vanhat viljelykasvit kuten hamppu, pellava ja humala. Lisäksi näytteistä voi löytyä vanhojen peltojen rikkaruohoja, ihmisen mukana kulkeneita kulttuuririkkaruohoja sekä satunnaiskasveja eli ruderaatteja, jotka kulkeutuvat ihmisen mukana paikasta toiseen, mutta jäävät kasvupaikalleen vain vähäksi aikaa ja sen jälkeen katoavat. Monista kasvilajeista voidaan lisäksi saada selville tutkimuskohteen ominaisuuksia ja lähiympäristön luonnonolosuhteita.


Sulje ikkuna