Etusivu > Helsinki > Suuri Pohjan sota ja isoviha

Suuri Pohjan sota ja isoviha


Suuri Pohjan sota käytiin Pohjois- ja Itä-Euroopassa vuosina 1700–1721. Siinä kuningas Kaarle XII:n hallitsema Ruotsi taisteli Venäjän, Puolan ja Tanskan muodostamaa liittokuntaa vastaan. Sota syttyi vihollisjoukkojen hyökätessä Ruotsin hallitsemille Baltian alueille. Ruotsi löi voitokkaasti tsaari Pietari Suuren hallitseman Venäjän joukot Narvassa käydyssä taistelussa marraskuussa 1700. Ruotsin onni kääntyi kuitenkin Ukrainassa kesäkuussa 1709, kun Venäjä murskasi sen armeijan Pultavassa.

 

Suomessa isoksivihaksi kutsuttu sodan vaihe alkoi vuonna 1713, kun Venäjän armeija ryhtyi etenemään Suomeen miehittäen sen vuodessa. Kauhukertomukset vainolaisen raakuudesta ja tuhovimmasta saivat suuren osan siviiliväestöstä lähtemään pakosalle piilopirtteihin ja emä-Ruotsin puolelle. Venäläiset järjestivät Suomeen oman miehityshallintonsa. Käytännössä Suomen oli tarkoitus toimia tukikohtana Venäjän hyökkäykselle länteen.

 

Ruotsin ja Venäjän välinen rauha solmittiin Uudessakaupungissa 30.8.1721. Ruotsi menetti Venäjälle Suomenlahden eteläpuoliset alueet ja Kaakkois-Suomen. Samalla sen 1600-luvun kuluessa luoma suurvalta-asema oli mennyttä.



Venäläisten kuvaus Helsingin piirityksestä ja kaupungin palosta vuonna 1713. Kuva tehty vuonna 1731. (Kuva: Stenius 1969: N:o 9)



Etusivu | Sivukartta | Takaisin