Etusivu > Helsinki > Vaasa-ajan kaupunkipolitiikka

Vaasa-ajan kaupunkipolitiikka

Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan (1496-1560) ja hänen poikiensa 1500-luvulla aloittaman kaupunkipolitiikan keskeisenä tavoitteena oli kaupankäynnin valvominen siten, että kruunu saisi kerättyä siitä itselleen mahdollisimman suuret verotulot. Suomen etelärannikolle vuosisadan puolivälissä perustettujen Tammisaaren ja Helsingin olikin määrä toisaalta kilpailla vetovoimaisen Tallinnan kanssa ja toisaalta pitää kurissa talonpoikien käymä laiton kauppa. Niitä seurasivat Pohjanlahden itärannikolla Pori, Vaasa ja Oulu. Kaupunkien piti myös vähentää ulkoisen hyökkäyksen uhkaa, minkä vuoksi niihin liittyi linnoitussuunnitelmia.

 

Uusien kaupunkien vaikutus kaupankäyntiin ei ollut aivan toivotunlainen. Ne kehittyivät vaivalloisesti, eivätkä ulkomaiset laivat niihin juuri poikenneet. Linnojen rakentaminen jäi kesken. Uutta niissä oli kuitenkin eteläisemmästä Euroopasta kantautunut pyrkimys arkkitehtoniseen säännönmukaisuuteen ja esteettiseen edustavuuteen. Katuverkosta pyrittiin tekemään suorakulmainen ja kortteleista säännöllisiä, ja kruunu antoi kaupunkilaisille ohjeita siitä, minkälaisia taloja toivottiin rakennettavan. Kovin lähelle ihannetta ei yleensä päästy mm. siitä syystä, ettei ammattitaitoisia maanmittareita ollut aina saatavilla, eikä keskivertoporvareilla ollut varaa rakentaa hienoja kivitaloja. Katujen leveys vaihteli, aukiot ja torit olivat epämääräisiä kenttiä, korttelit jokseenkin säännöttömän muotoisia ja rakennukset oli kukin sijoittanut tontilleen niin kuin parhaaksi katsoi. Kokonaisvaikutelma oli kuitenkin kurinalaisempi kuin keskiaikaisissa kaupungeissa.




Etusivu | Sivukartta | Takaisin