Annalanmäki

Helsingin kaupunginmuseo 1996-1997, 1999-2000

Annalanmäen pohjoisrinne

1700-luvun lopulta on peräisin tietoja, että Annalanmäen ja meren väliset pellot olivat niin täynnä talonraunioita että niiden takia vuokraajan maksama vuokra oli nimellinen. Jernmark-niminen ukko oli kertomuksen mukaan löytänyt 1700-luvun lopulla nykyisen Annalan huvilan kohdalta peltoa raivatessaan suuren kulta- ja hopea-aarteen ja tullut upporikkaaksi.

Annalanmäen pohjoisrinteen myrkyllisiä raskasmetalleja sisältävä multakerros poistettiin vuonna 1996 kokonaan yli 15 000 m²:n kokoiselta alueelta koneellisesti kaapimalla. Vuonna 1997 tutkittiin rinteen itäosan pienpalstaviljelmien kohdalta löytyneet kaupunkiaikaiset rakenteet. Vuoden 1645 kartan mukaan alueella sijaitsi Vanhan Helsingin yhden korttelin länsiosa. Kaavinnan yhteydessä paljastui, että alue oli tuhoutunut ja sekoittunut pahasti useiden viemärilinjojen, Annalan huvilan puutarhaan 1800-luvun alussa tehtyjen rakennelmien takia. Aluetta pohjoisessa rajaavaa entistä joenpenkkaa oli käytetty 1900-luvulla kaatopaikkana.

Sivun alkuun

Rakennejäännökset

Yhteensä noin 560 m2:n kokoisilta kaivausalueilta löytyi kaupunkiaikaisen esineistön lisäksi osia kahden tai kolmen rakennuksen seinien aluskivistä ja lattialankuista. Rakennukset ovat todennäköisesti olleet käytössä vielä jonkin aikaa kaupungin 1640-luvulla tapahtuneen siirron jälkeen. Yksi rakennus oli ulkorakennus, mahdollisesti talli.

Asuinrakennukseksi tulkitun rakennuksen luota löytyi ulkopuolelta koivuntuohilla vuorattu hirsikehikkoinen kaivo, jonka sisällä oli osittain hirsikehikon alapuolella pystylaudoitus ja laudoitettu pohja. Hirsikehikosta otetuista näytteistä saatiin dendrokronologisissa tutkimuksissa puiden kaatoajankohdaksi talvi 1617–1618. Kaivon hirret oli todennäköisesti kaadettu kaivoa varten, mutta pohjalaudat olivat luultavasti vanhemmasta rakennuksesta.

Tutkimusalueilta löytyi useita jätekuoppia ja kaksi lautarakenteista kuoppaa, joista toinen oli ilmeisesti alun perin ollut kaivo tai vesisammio, sittemmin tunkio. Siinä oli maahan neliömäisen lautakehikon keskelle, sen alapuolelle, upotettu kuusesta tehty kanneton ja pohjaton puutynnyri.

Sivun alkuun

Makrofossiilitutkimukset

Puutynnyrin sisältä ja kaivosta otetuista maanäytteistä löytyi makrofossiilitutkimuksissa kaikkien tärkeimpien taloudessa käytettyjen kasviperäisten hyödykkeiden jäänteitä: viljalajit vanhoine rikkaruohoineen, muita hyötykasveja kuten hamppua, pellavaa ja humalaa, viinirypäleen siemen sekä luonnosta kerättyjä hyötykasveja kuten mansikkaa, vadelmaa, hillaa, hullukaalia ym.

Lisäksi tunnistettiin suuri joukko intensiivistä ihmistoimintaa osoittavia pelto- ja kulttuuririkkaruohoja. Joukkoon oli kulkeutunut myös jonkin verran ympäristön luonnonvaraista kasvilajistoa kuten rantakasveja sekä puista ja pensaista peräisin olevia jäänteitä. Annalanmäen näytteiden jäännemäärä ja kasvilajimäärät olivat moninkertaisia Vanhankaupungin vuosien 1989–1993 kaivauksiin verrattuna.

Sivun alkuun

Esinelöydöt

Esinelöydöt käsittävät yli 7000 alanumeroa. Ylivoimaisesti suurin ryhmä on punasavikeramiikka, jonka lisäksi on jonkin verran valkosavi- ja kivisavikeramiikkaa sekä majolika-astioiden paloja. Ikkunalasien paloja, joitakin maalauskoristeltujakin, on runsaasti.

Suuria ryhmiä ovat myös lasiastioiden sirpaleet, eläinten luut ja tuluspiin iskokset. Lisäksi löytyi mm. liitupiippujen paloja, rautanauloja, hevosenkengännauloja, sormustimia ja saksia. Erityisen runsaasti on veitsiä ja puukkoja. Etupäässä ruotsalaisia rahoja vuosilta 1520–1660 löytyi 36 kappaletta. Myös yksi ranskalainen Henrik IV:n aikainen laskuraha löytyi.

Erikoisia löytöjä olivat myös pistoolin koneisto, kannus, kuolaimet ja padanpidike. Ylellisyystavarat kuten hienot lasiesineet puuttuvat löytöaineistosta. Alue kuuluikin selvästi köyhemmälle väestölle kuin vuosina 1989–1993 tutkittu alue.

Sivun alkuun

Annalanmäen itärinne

Annalanmäen itärinteelle rakennettiin vuosina 1999–2001 Annalan huvilan ja Hämeentien väliin muotopuutarha hyötykasvi-istutuksineen, jonka perustustyöt menivät melko syvälle aina kallioon, puhtaaseen maahan tai 1800-luvun täyttökerroksiin saakka. Alueelle rakennettiin myös syvempiä rakenteita kuten aitojen perustuskuoppia, viemärikaivoja, oja ja ruutanalammikko 1800-luvun vastaavien rakenteiden kohdalle.

Arkeologisessa valvonnassa selvisi, että 1830-luvulla rakennetun huvilan muotopuutarhatyöt olivat olleet erittäin perusteelliset, ja kaikki mahdolliset vanhat kerrostumat ja rakenteet olivat tuhoutuneet kokonaan. Erilaisissa sekoittuneissa maakerroksissa, joista osa oli tuotu paikalle, oli runsaasti kaupunkiaikaa myöhempiä esinekatkelmia kaupunkiajalle ajoittuvien vähäisten esinekatkelmien lisäksi. Alue on alun perin ollut lännessä jyrkkä kalliorinne ja idässä alava alue. Kalliot on peitetty maalla ja itäosaa nostettu täyttämällä. Vuoden 1645 kaupunkikartassa tälle alueelle ja pohjoispuolisten rakennusten kohdalle ei ole merkitty korttelia.

Sivun alkuun

Etusivu | Sivukartta | Helsingin keskustaan | Muut Vanhankaupungin kohteet