Kellomäki

Nils Cleve 1930, Helsingin kaupunginmuseo 1999

Kellomäen pohjoisrinne 1930

Vuosina 1930-31 tehtiin Vanhassakaupungissa ensimmäiset varsinaiset arkeologiset kaivaukset noin 80 x 60 metrin kokoisella alueella. Koskelantien rakentamisen takia tutkittiin pieniä kumpareita Kellomäen pohjoisrinteellä. Niistä paljastui kymmenen asuin- ja talousrakennusta puisine lattiajäännöksineen ja uuninperustuksineen. Rakennukset sijaitsivat samansuuntaisesti pienten kalliopaljastumisen välissä. Esinelöydöt käsittivät kaupunkiaikaista lasitettua punasavikeramiikkaa, kivisavikeramiikkaa, veitsiä, liitupiippuja, lasia, kanuunankuulia, avaimia, lukkoja, rahoja ym. Alueen tutkimista piti jatkaa seuraavana vuonna, mutta tienrakentajat olivat talven aikana tuhonneet paikan.

Sivun alkuun

Vuoden 1999 tutkimukset

Kesällä 1999 rakennettiin Kellomäen ympäristöön kevyenliikenteenväyliä. Samalla raivattiin mäen rinteiden puustoa ja osa etelärinteestä muutettiin nurmikkopintaiseksi puistoalueeksi. Näiden töiden etenemistä valvottiin ja tarvittaessa tehtiin koekuopitusta. Kolmella alueella kaivettiin laajemmin, yhteensä noin 200 m².

Sivun alkuun

Kellari ja kaivo

Kirkkotarhan itäpuolelle tehdyn väylän kohdalta löytyi suurin Vanhankaupungin kaivauksissa paljastunut kylmämuurattu kivikellari (6,5 x 5 m). Sen isoista käsittelemättömistä kivistä tehdyt seinät olivat säilyneeltä osaltaan 1,25 metriä korkeat. Kellariin johti pohjoisesta käytävä. Kellarin sisällä oli sitä vanhempi kaivo. Kaivon puut oli kaadettu dendrokronologisten tutkimusten mukaan aikavälillä 1553-1558. Kaivon yläosa oli purettu kellarin lattiatasoon saakka ja alaosa täytetty hiekalla. Kellarissa oli ollut puulattia. Kellari oli esinelöytöjen perusteella käytössä vielä kaupunkiajan jälkeen, 1600- ja 1700-lukujen taitteeseen saakka. Kellari oli sen jälkeen täytetty maalla ja ylimmät seinäkivet oli työnnetty kellarin sisään.

Vuoden 1645 kartan mukaan alueella sijaitsi pieni rakentamaton aukio asuinkorttelin ja kirkkotarhan välissä. Rakennus, johon kellari liittyi, sijaitsi kaivausten havaintojen perusteella yksinään aukiolla. Rakennuksen käyttötarkoitus ei selvinnyt varmuudella. Kyseessä saattaa olla kellotapulin paikka.

Sivun alkuun

Kellomäen ylärinne

Kellomäen itäosassa toisella isommalla kaivausalueella oli erittäin rikas esinelöytöalue kallion reunassa. Kiinteitä rakenteita ei löytynyt, sillä aikaisemmin rakennetut vesijohtoputket ja jo puretut nuoremmat rakennukset olivat tuhonneet alueen kerrostumia. Osa kaivausalueen pohjoispuolisesta alueesta on ollut alun perin avokalliota, jonka päälle oli tuotu täytemaata 1800-luvun lopulla rakennettujen rakennusten pihan tasoittamiseksi.

Sivun alkuun

Makrofossiilitutkimukset

Kellomäen makrofossiiliaineisto osoittautui jäännemäärältään ja kasvilajimäärältään monipuoliseksi. Kellomäeltä ei löytynyt laisinkaan viljanjyviä, mutta muu hyötykasvilajisto oli sitä vastoin runsasta. Erityisiä löytöjä olivat kurkun siemen, joka oli ensimmäinen laatuaan Suomessa, sekä oopium-unikko ja tilli, jotka myöskin ovat maamme löydöissä harvinaisia. Variksenmarja ja pähkinäpensas olivat muita uusia löytöjä. Aineisto kertoo hyvin intensiivisestä ihmistoiminnasta tutkimusalueella.

Sivun alkuun

Esinelöydöt

Kellomäen kaivauksilta löytyi kaupunkiajalle ja 1600-luvun lopulle saakka ajoitettavia esinekatkelmia noin 2700 alanumeron verran. Eniten löytyi eläinten luita. Seuraavaksi suurin ryhmä on keramiikka-astioiden palat. Niistä noin 80 % on punasavikeramiikkaa, minkä lisäksi löytyi jonkin verran valko- ja kivisavikeramiikkaa sekä hiukan majolikaa ja fajanssia. Kellarista löytyi iso pala reininmaalaisesta Siegburg-kivisavituopista, johon on kuvattuna Raamatun Lasarus-aihe.

Suuria ryhmiä ovat myös ikkunanlasin sekä lasiastioiden ja -pullojen palat. Liitupiippujen pesiä ja varsia, tuluspiitä ja metalliesineitä, etupäässä rautanauloja, löydettiin jonkin verran. Ylellisyystavarat kuten hienot lasiastiat puuttuvat. Kaupunkiaikaisia ruotsalaisia hopea- ja kuparirahoja löytyi 15 kpl.

Sivun alkuun

Etusivu | Sivukartta | Takaisin