Vanhankaupungin niitty

Helsingin kaupunginmuseo 1989-93

Vanhankaupungintien eteläpuolisten pienpalstaviljelysten kohdalla tehtiin laajoja arkeologisia kaivaustutkimuksia vuosina 1989–93. Alue valittiin tutkimuskohteeksi vuonna 1984 tehdyn fosfaattikartoituksen antamien korkeiden arvojen sekä alueen kaupunkiajan jälkeisen rakentamattomuuden perusteella. Täällä katsottiin olevan parhaimmat mahdollisuudet löytää koskemattomia kaupunkiaikaisia löytökerroksia ja rakenteita. Vuoden 1645 kartan perusteella alueella on sijainnut kaksi pitkää ja kapeaa itä-länsisuuntaista korttelia päätorin länsipuolella ja kolmas kortteli ylemmällä tasanteella.

Kaivausalue oli kooltaan yhteensä yli 3100 m². 20–80 cm paksun peltomultakerroksen alta löytyi ohut kulttuurikerros, jossa oli parisenkymmentä rakennuksenpohjaa, hirsirakenteinen kaivo, pieniä pystylaudoitettuja ja hirsikehikkoisia kellarikuoppia, kylmämuurattu kellari, jätekuoppia, ojia ja runsaasti kaupunkiaikaista esineistöä.

Tutkimusten yhteydessä tehtiin paleoekologisia ja dendrokronologisia tutkimuksia. Lisäksi kokeiltiin radiohiiliajoituksen soveltuvuutta näin lähelle nykyaikaa tulevaan ajanjaksoon sekä maatutkaa rakenteiden havaitsemiseksi.

Kaupunkiaikaiset rakenteet

Löytyneet rakennukset olivat suurimmaksi osaksi asuinrakennuksia. Osassa rakennuksia oli seinien alla aluskivet. Joissakin aluskivet olivat vain rakennuksen toisessa puolikkaassa tai vain yhdellä sivulla kuten kadun puolella. Toisissa rakennuksissa oli vain kulmakivet. Lisäksi tonteilla on sijainnut rakennuksia, jotka on perustettu suoraan maahan.

Seinien aluskivien, tulisijojen perustusten ja lattialautojen lisäksi yksikerroksista, hirsirakenteisista yksinäis- ja parituparakennuksista ei ollut säilynyt muita rakenneosia kuin kellarikuopat muutamassa rakennuksessa. Saatujen havaintojen perusteella pystyttiin kuitenkin määrittelemään kuudentoista rakennuksen suunta ja koko. Rakennukset olivat kadunsuuntaisia, osassa pääty ja osassa pitkä sivu katua vasten. Kadut olivat kiveämättömät.

Kaivausalueen itäosassa tuli esiin muista rakennuksista erottuva muutaman talon ryhmä, jonka löytöaineisto viittaa verrattain varhaiseen, 1500-luvun puolivälin asutusvaiheeseen.

Sivun alkuun

Koskelan keskiaikainen kylä

Kaupunkiaikaisen kerroksen alta kaivausalueen pohjoisosasta, kulttuurikerroksen paksuimmasta kohdasta löydettiin kaksi rakennusta, jotka ajoitettiin 1400-luvun loppuun ja 1500-luvun alkupuolelle vähäisten raha- ja keramiikkalöytöjen, siitepölytutkimusten ja radiohiiliajoitusten perusteella.

Talot ovat kuuluneet keskiaikaiseen Forsbyn eli Koskelan kylään, joka mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1417. Kylässä oli lähteiden mukaan viisi taloa. Löydetyt rakennukset ovat olleet käytössä vielä kaupunkiajan alkuvuosina. Koskelan kylän aikaisista rakenteista myös yksi kaivo sekä osa kellarikuopista ja ojista olivat käytössä koko kaupunkiajan.

Sivun alkuun

Paleoekologiset tutkimukset

Kaivauksissa otetuista maanäytteistä tehtiin siitepöly-, makrofossiili- ja fytoliittitutkimuksia, joiden avulla selvitettiin alueen luonnetta ja kehitystä ympäristössä tapahtuneiden luonnonmuutosten avulla. Näytteitä otettiin sekä kaupunkiaikaa edeltävistä että kaupunkiaikaisista taloista, kaivoista, kellarikuopista, jätekuopista ja ojista.

Analysoidut kasvijäänteet kertoivat kaupunkia edeltäneestä melko pitkäaikaisesta maanviljelyksestä, kaupunkiaikaisesta intensiivisestä asumisesta, jossa oli yhä merkkejä laiduntamisesta ja viljelyksestä, sekä kaupunkiajan jälkeisestä maanviljelyksestä.

Viljalajeista tunnistettiin ruis, ohra, kaura ja tattari. Muita hyötykasveja olivat humala, viikuna ja herne. Luonnonvaraisista hyötykasveista mm. mansikkaa ja vadelmaa oli runsaasti näytteissä. Näytteet käsittivät suurimmaksi osaksi peltorikkaruohojen, kulttuuririkkaruohojen ja ruderaattien, ympäristön luonnonvaraisen kasvilajiston kuten ranta- ja vesikasvien, keto- ja niittykasvien, puiden sekä pensaiden jäänteitä.

Maanäytteistä tehtyjen mikro- ja makrofossiilianalyysien tulosten yhdenmukaisuus oli ilmeinen. Näin ollen tutkimukset kumosivat ennakkokäsitykset, joiden mukaan siitepölyanalyysejä ei kannata tehdä mineraalimaasta.

Sivun alkuun

Esinelöydöt

Vanhankaupungin niityn kaivauksissa löytyi valtavasti kaupunkiaikaista, 1500- ja 1600-lukujen esineistöä. Helsingissä seurattiin ajan muotivirtauksia, sillä samanlaisia esinemuotoja löytyy kaikilta Luoteis- ja Pohjois-Euroopan kaupunkikaivauksilta. Alimmista kerroksista tuli jonkin verran myös keskiaikaista esineistöä, ja Hämeentien luota löytyi 1700-luvun krouviin liittyviä esineitä. Lisäksi peltomultakerroksessa oli 1800- ja 1900-lukujen esineistöä.

Luetteloidut löydöt käsittävät yli 70 000 alanumeroa. Löytömateriaalista puuttuu maaperän laadun takia orgaaninen materiaali kuten nahka- ja puuesineet ja tekstiilit lähes kokonaan.

Ylivoimaisesti suurin ryhmä keramiikassa on punasaviastiat, ja yllättävän runsaasti on myös kivisavikeramiikka- ja majolika-astioiden paloja. Valkosavikeramiikkaa on hyvin vähän.

Ennen kaivauksia luultiin, ettei Helsingissä juurikaan käytetty lasia. Vastoin oletuksia lasiesineistöä löytyi runsaasti: vihreästä metsälasista tehtyjen ikkunalasien paloja, joista osa on maalauskoristeltuja, sekä lasiastioiden ja -pullojen paloja. Arvokkaita värittömiä venetsialaistyyppisiä lasiastioita, erilaisia lasihelmiä ja -nappeja sekä kristallihelmiä on myös löytöjen joukossa.

Liitupiippujen pesät ja varret osoittavat tupakanpolton levinneen Helsinkiin 1600-luvun alussa.

Löydöissä on paljon metalliesineitä. Enemmistönä olevien rautaesineiden suurin ryhmä on rautanaulat. Seuraavaksi eniten on erilaisia veitsien ja puukkojen teriä ja kahvoja. Muita rautaesineitä ovat mm. hevosenkengännaulat, jääraudat, kääntölukon ja putkilukon avaimet, riippulukot, soljet, pienet hakaset, silmäneulat, sakset, kauhat, puusankojen metallikahvat, kynttilänjalat, hevosenkengät, ikkunoiden tuuliraudat, uunipellit, pärepihti ja atrain.

Kuparilejeerinkisiä esineitä ovat oluttynnyrin hanat ja niiden osat, sormustimet, hakaset, nuppineulat, soljet, kirjanhelat, sormukset, ketjujen palat, kynttilänjalat, ongenkoukut ym. Niiden lisäksi on valtaisa määrä eri metalleista tehtyjä heloja ovenheloista kirjanheloihin, sinettisormuksia, nappeja, metalliastioiden paloja, saranoita, ketjuja, koukkuja, työkaluja, pistoolin lyijykuulia, pullonkorkkeja, kangaspakkojen lyijysinettejä, ikkunoiden lyijypuitteita ym. sekä runsaasti tunnistamatonta esineistöä.

Noin 380 löydetystä rahasta lähes 80 % on ruotsalaisia kaupunkiaikaisia rahoja. Sitä vanhempia, keskiajan lopun ja 1500-luvun alun ruotsalaisia rahoja on kolmisenkymmentä. Saksalaisen ritarikunnan alueelta Liivinmaalta on samalta ajalta alle kymmenen rahaa. Venäläisiä tippakopeekoita ja saksalaisia rahoja on kaupunkiajalta molempia kymmenkunta. Laskemisen apuvälineinä käytettyjä sileitä laskurahoja on parikymmentä ja 1700-luvun rahoja kymmenkunta.

Esinelöydöt osoittavat ainakin tämän osan kaupunkia kuuluneen melko hyvin toimeentulevalle porvaristolle, joilla oli varaa hankkia Keski- ja Länsi-Euroopasta tuotuja keramiikka- ja lasiesineitä ja muita tuotteita.

Sivun alkuun

Oluttynnyreiden hanoja.
Nina von Svetlick, HKM

Etusivu | Sivukartta | Helsingin keskustaan | Muut Vanhankaupungin kohteet