Kuninkaankartanonsaari

Juhani Rinne 1913


Ensimmäinen arkeologinen dokumentointi Vanhankaupungin alueella on vuodelta 1913. Helsingin vesilaitoksen kemiallisen suodatinrakennuksen laajennustöiden yhteydessä löydettiin rakennuksen kivimuureja Kuninkaankartanonsaarelta, silloiselta Siltasaarelta. Rakennusjäännöksestä kaivettiin esiin 14 x 9 metrin kokoinen alue. Sen 70–90 cm paksut, osittain kaksi metriä korkeat muurit oli muurattu harmaakivistä ja graniittilohkareista kalkkilaastilla. Saumat oli tiivistetty pienillä kivillä. Myös tiiliä löytyi. Esiin kaivettu osuus käsitti kolme huonetta, joissa oli kaksi tulisijaa. Rauniosta löytyi neljä rahaa. Jo vuonna 1908 vesilaitoksen laajennustöissä oli löydetty puunuija, tiiliä, kiviä ja poltettua savea.

 

Osittain kallion päälle tehty kellari on ilmeisesti liittynyt vuonna 1550 valmistuneeseen Helsingin kuninkaankartanon kolmitupaiseen rakennukseen, jossa oli mahdollisesti puusta tehty yläkerros. Rakennus on harvoja viitteitä kaupunkiin suunnitellusta linnoituksesta Borgnäs-nimen ("linnaniemi", Pornaistenniemi) ja siellä mahdollisesti vuonna 1550 sijainneiden skanssien lisäksi. Linnoitukseen viittaavaa Helsingeborgh-nimeä käytettiin Helsingefors-nimen rinnalla kaupungin alkuaikoina.

 

Vuonna 1971 löydettiin edellä mainitun rakennuksen koillispuolelta viemäritöiden yhteydessä 80 x 120 x 80 cm:n kokoinen irrallinen muurinosa. Se oli muurattu erikokoisista lohkotuista kivistä karkeata soraa sisältävällä lujalla kalkkilaastilla, jossa oli tiilenmuruja.

Kellarin jäännökset. Signe Brander 
              1913, HKM

Kellarin jäännökset. Signe Brander 1913, HKM


Hahmotelma rakenteista. Helsingin vesilaitoksen 
              karttakokoelma/Tekniikan museo

Hahmotelma rakenteista. Helsingin vesilaitoksen karttakokoelma/Tekniikan museo


Kuninkaankartanon rekonstruktio. Jaana Mellanen 
              2000, HKM

Kuninkaankartanon rekonstruktio. Jaana Mellanen 2000, HKM





Etusivu | Sivukartta | Helsingin keskustaan | Muut Vanhankaupungin kohteet