Päävartio

Helsingin kaupunginmuseo 1998

> Pihakiveykset

> Rakennukset

> Merenranta ja venäläisten kenttälinnoitus

> Löydöt

> Paleoekologiset tutkimukset

> Alueen historia


Kortteli Mariankatu 1:n eli Päävartion ja Presidentinlinnan talousrakennusten peruskorjauksen pohjarakennustöiden yhteydessä vuonna 1998 dokumentoitiin maaleikkauksia ja suoritettiin tarvittaessa arkeologisia kaivauksia. Rakennukset perustettiin uudestaan metallipaalujen varaan ja ensimmäisen kerroksen lattian alle tehtiin huoneiden toiselle puoliskolle huoltotunnelit. Pihalle kaivettiin kapeita putkikaivantoja. Peruskorjausalue käsitti 3500 m².

Pihakiveykset

Mariankadun varrella sijaitsevan länsisiiven yhdestä huoneesta ja vastaavasta kohtaa Mariankatua löytyi kaksi itään päin laskevaa pihakiveystasoa. Ylempi kiveys sijaitsi noin metrin verran nykyistä katua alempana. Kiveyksen keskellä oli isompien kivien muodostama keskikiveys. Päällä oli vuoden 1808 suurpalon nokea, ja kivet olivat tulen haurastuttamia. Aleksanterinkadulta löytyi vastaavalta syvyydeltä Suurkadun kiveys. Puolisen metriä ylemmän kiveyksen alla sijainneen pihakiveyksen kivet olivat huomattavasti isompia kuin ylemmässä kiveyksessä. Etelämpää Päävartion pieneltä pihalta löydettiin lisää pihakiveystä. Kiveykset ajoittuvat ilmeisesti 1740-luvun puoliväliin ja 1700-luvun loppuun.

 

Sivun alkuun


Rakennukset

Pihakiveyksen alta löytyi kellarikuopalla varustettu, mahdollisesti 1600- ja 1700-lukujen vaihteeseen ajoittuva rakennus. Pihakiveykseen rajautui sen pohjois- ja eteläpuolella Mariankadulla, länsisiivessä ja pihalla kahden rakennuksen kivijalkojen vähäiset jäännökset 1800-luvulta.

Merenranta ja venäläisten kenttälinnoitus

Pihalta rakennusjäännösten itäpuolelta löytyi 1800-luvun alun täyttömaiden ja niiden alapuolisten vanhojen kulttuurikerrosten alta leveänä rintamana paksu lastukerros. Sen alla oli kivistä ja risuista tehty kerros, jonka ilmeisenä tarkoituksena on ollut vahvistaa liejuista rantakaistaletta ja vallata matalasta merenlahdesta lisäaluetta.

 

Kysymyksessä saattoivat olla myös venäläisten isonvihan aikaisen kenttälinnoituksen itävallin pohjarakenteet, sillä vanhan kartan mukaan linnoituksen kulmabastioni sijaitsi Päävartion ja sen eteläpuolisen aukean avokallioilla. Vuosien 1640 ja 1808 välissä muodostuneen kulttuurikerroksen paksuus vaihteli alueella puolesta metristä noin 1,5 metriin.

 

Sivun alkuun


Löydöt

Vanhat kulttuurikerrokset käsittivät tavanomaista 1600- ja 1700-lukujen esineistöä. Liitupiippujen pesien avulla pystyttiin ajoittamaan pihakiveystasot. Suurin osa löydöistä on punasavi-, kivisavikeramiikka-, fajanssi- ja piiposliiniastioiden paloja. Muita löytöryhmiä ovat lasipullojen ja -astioiden, ikkunalasien ja fajanssikaakelien palat. Erikoisempi löytö on kaksipiikkisen haarukan katkelma. Löydetyt kattotiilet ovat mielenkiintoisia, sillä alueella sijaitsi 1740-luvulla yksi kaupungin harvoista tiilikattoisista rakennuksista. Rautaesineitä ovat mm. naulat, saranatapit ja meisseli. Eläinten luita on melko vähän, mutta kalan suomuja ja nikamia kerättiin talteen. Pihalta löydettiin irrallisia teroitettuja puupaaluja. Ainoastaan yksi raha, Kaarle XI:n aikainen vuodelta 1677, löytyi tutkimusalueelta. Löydöt käsittävät yli 300 alanumeroa.

 

Sivun alkuun


Paleoekologiset tutkimukset

Paleoekologiset tutkimukset osoittavat alueen puuston olleen mäntyvaltaista. Runsas rantaniittylajisto sekoittui viljelysmaiden ja pihojen rikkaruoho-, koriste- ja hyötykasvilajistoon muodostaen yhdessä monimuotoisen lajilukumäärän, joka heijastuu sekä siitepöly- että makrofossiilianalyysin tuloksissa. Runsas viljan siitepöly- ja jyväaineisto osoittaa paikallista viljan käsittelyä, jopa varastointia, mikä kuvastuu myös ruiskaunokin siitepölyn lukuisuutena. Jyvät osoittavat nelitahoisen ohran olleen pääviljan alueella. Muista hyötykasvijäänteistä mainittakoon viikuna, hamppu, humala ja hullukaali.

 

Sivun alkuun


Päävartio Mariankadulta.
              Markku Heikkinen 1998, HKM

Päävartio Mariankadulta.
Markku Heikkinen 1998, HKM



Ylempi pihakiveys.
              Markku Heikkinen 1998, HKM

Ylempi pihakiveys.
Markku Heikkinen 1998, HKM



Rakennuksen jäännöksiä.
              Markku Heikkinen 1998, HKM

Rakennuksen jäännöksiä.
Markku Heikkinen 1998, HKM



Yleiskuva työmaasta.
              Markku Heikkinen 1998, HKM

Yleiskuva työmaasta.
Markku Heikkinen 1998, HKM



Täyttömaata ja lastukerros.
              Markku Heikkinen 1998, HKM

Täyttömaata ja lastukerros.
Markku Heikkinen 1998, HKM



Fajanssilautasen pala.
              Sakari Kiuru 2001, HKM

Fajanssikaakelin pala.
Sakari Kiuru 2001, HKM



Vuoden 1810 kartta asemoituna nykykartalle. 
              Markku Heikkinen, HKM

Vuoden 1810 kartta asemoituna nykykartalle. Markku Heikkinen, HKM


Alueen historia

Tutkimusalue kaupungin sataman ja sen päälaiturin eteläpuolella oli aluksi rakentamaton. Vanhin tieto alueesta on vuodelta 1669, jolloin maaherra luovutti kaatopaikkana käytetyn alueen raatimies Hans Johanssonille, jotta hän rakennuttaisi siihen talonsa ja vapauttaisi kaupungin maistraatin ryhtymästä kalliisiin rakennustöihin paikan kunnostamiseksi. Ns. Forsell-Avanderin kartassa 1696/1707 ja siihen liittyvässä tonttiluettelossa on tontin nro 142 omistajaksi merkitty raatimies Johan Kortman. Ko. tontti käsitti tutkimusalueen länsiosan. Koillisosa oli merta ja kaakkoisosa rakentamaton. Alue on tuhoutunut ilmeisesti vuosien 1654 ja 1713 kaupunkitulipaloissa.

 

Isonvihan aikana alueella oli venäläisten kenttälinnoituksen bastioni ja itäinen valli. Pikkuvihan aikaisten korvaushakemuksien perusteella tiedetään alueella sijainneen kauppias Thomas Clayhillsin kaupungin edustavimpiin rakennuksiin kuulunut tiilikattoinen rakennus. Siinä oli muurattu kellari, eteinen, viisi huonetta, kolme ullakkoa ja 11 paria ikkunoita luukkuineen. Lisäksi punamullatun aidan ympäröimällä tontilla oli kolme aittaa, talli ja vajoja.

 

1700-luvun puolivälissä korttelissa oli kaupungin Itäisen neljänneksen tontti nro 19 (ent. 142) ja vuonna 1844 valmistuneen Katajannokan kanavan ja Meritullinkadun kohdalla tontti nro 20. Kruunu osti tontin 20 vuonna 1749 ja tontin 19 vuonna 1758 Clayhillsilta paikalle suunnitellun maalinnoituksen bastionin takia. Tällöin paikalla oli yhdeksän huonetta käsittävä rakennus ja kolme ulkorakennusta. Tonttien väliin muodostettiin tontti nro 3 meritullin puomihuoneelle erottamalla alue tontista nro 19. Se sijaitsi päävartion kaakkoisosan kohdalla. Osa tontista nro 19 vuokrattiin vuonna 1765 kauppias Matts Fischerille asumiseen ja ryytimaaksi. Osa tontista oli muilla vuokralla. Fischer osti tontin vuonna 1793. Korttelin siipirakennusten koillisosat olivat vesialuetta vielä 1800-luvun alussa.

 

Vuonna 1808 koko alue tuhoutui suuressa kaupunkipalossa. Tontilla nro 19 tuhoutui kaksi uutta taloa ja useita ulkorakennuksia. Tontti lunastettiin Fischerin perilliseltä Mathias Maneckelta vuonna 1815, mutta alue oli rakentamaton, sillä sinne suunniteltiin keisarillisen palatsin edustan puistoa. Itse palatsia suunniteltiin rakennettavaksi Aleksanterinkadun pohjoispuolelle. Vuonna 1839 alettiin rakentaa silloisen keisarillisen palatsin, nykyisen Presidentinlinnan, talousrakennuksia ja päävartiota.

 

Sivun alkuun




Etusivu | Sivukartta | Vanhaankaupunkiin | Muut keskustan kaivaukset