Presidentinlinna

Museovirasto 1997

> Pihakiveys

> Asuinrakennus

> Kellari

> Kaivo

> Merkkejä venäläisten isonvihan aikaisesta kenttälinnoituksesta?

> Eläinten luut ja kasvinjäänteet

> Esinelöydöt

> Tonttien asukkaat ja rakennukset


Nykyisen Presidentinlinnan alue on ollut Helsingin keskeistä osaa aina siitä lähtien, kun kaupunki siirrettiin Vanhastakaupungista Vironniemelle 1640-luvulla. Presidentinlinnan paikalla oli asuintontteja vuoden 1808 suurpaloon asti.

 

Kun Presidentinlinnan sisäpihan sadevesijärjestelmää ja pinnoitteita uusittiin kesällä 1997, alkoi asfaltin ja sen alla olevan täytehiekkakerroksen alta tulla esiin mukulakiveystä, vesikouruja ja rakennusten perustuksia. Työt keskeytettiin kolmeksi viikoksi, jotta Museovirasto saisi tutkittua ja dokumentoitua löydökset tarkemmin.

Pihakiveys

Mukulakiveystä ja rakennusten jäännöksiä puhdistettiin esille noin sadan neliömetrin alalta. Kiveystä peitti vuoden 1808 suurpaloon liittynyt hiilensekainen palojätekerros. Kiveys oli tehty nyrkinkokoisista ja sitä pienemmistä vedenhiomista kivistä, ja se oli jaettu isommilla kivillä ruutuihin. Molemmilla reunoilla kulkivat taidokkaasti ladotut vesikourut; kiveyksen leveys oli viisi metriä. Vanhojen tonttikarttojen perusteella kysymyksessä oli kahden tontin yhteisen sisäpihan kiveys. Kiveys oli luultavasti tehty pian 1700-luvun puolivälin jälkeen. Kiveyksen alla olevaa, noin metrin paksuista kulttuurikerrosta ei tässä yhteydessä tutkittu.

 

Sivun alkuun


Asuinrakennus

Pihan etelälaidalla tutkittiin osa itä-länsisuuntaisesta asuinrakennuksesta. Tutkimusalueelle osui talon luoteisnurkka ja pohjoista kivijalkaa kuuden metrin matkalta. Muu osa oli tuhoutunut myöhemmissä rakennustöissä. Tasapintainen kivijalka oli tehty laakeista ja lohkotuista, hyvin erikokoisista kivistä, joiden välissä oli jäänteitä savilaastista. Rakennuksen luoteisnurkassa oli uuninperustus; kyseessä on todennäköisesti ollut kaakeliuuni, sillä perustuksen vaiheilta löytyi vihreäksi lasitettujen punasavikaakeleiden kappaleita. Rakennuksen sisäpuolisista maakerroksista tuli noin runsaasti esinelöytöjä ja eläinten luita. Löytöaineistosta päätellen rakennuksessa oli sijainnut keittiö.

 

Sivun alkuun


Kellari

Pihan pohjoislaidalla sijaitsi osa kellariaitasta, jonka pohjoispuolisko oli tuhoutunut linnan rakennustöissä. Rakennuksen pohja on luultavasti ollut neliönmuotoinen; ehjänä säilyneen eteläseinän pituus oli neljä metriä. Seinät oli muurattu erikokoisista, tasapintaisiksi lohkotuista luonnonkivistä, jotka olivat tulipalossa halkeilleita. Jäljistä päätellen kellaria oli käytetty tulipalon (1713?) jälkeen tunkiona. Tunkiokerroksesta tuli erittäin paljon esinelöytöjä kuten lasipullojen ja punasavisten säilytysastioiden kappaleita sekä eläinten luita. Tunkiota oli siistitty peittämällä se tiilimurskalla, ja alue oli palanut toiseen kertaan vuonna 1808. Kellarista löytyi peräti 20 liitupiipun pesää, jotka kaikki ajoittuvat 1700-luvun jälkipuoliskolle. Lattian mukulakivien välistä löytyi kaksi ruotsalaista kuparirahaa vuodelta 1671.

 

Sivun alkuun


Kaivo

Pihakiveyksen eteläreunassa lähellä asuinrakennuksen seinää oli pyöreämuotoinen, salaperäinen vajoama, jonka alueella kivet olivat painuneet noin 20 cm ympäröivää kiveystä alemmas. Painuman syyn selvittämiseksi siitä tutkittiin itäinen puolisko, ja vajoama osoittautui täytetyksi kaivoksi. Sen pohjalla oli lankuista tehty kehikko. Kaivoa oli peitetty puisilla kansilla, jotka olivat lahottuaan antaneet periksi yläpuolisten maamassojen painolle. Kaivon täytemaakerroksista tuli runsaasti esinelöytöjä, mm. tykinkuulan kappaleita. Kaivo ajoittui 1700-luvun alkupuoliskolle.

 

Sivun alkuun


Merkkejä venäläisten isonvihan aikaisesta kenttälinnoituksesta?

Venäläisten isonvihan aikainen kenttälinnoitus on tonttiin liittyvä mielenkiintoinen historiallinen episodi. Pihalle kaivetuissa koekuopissa, kaivon täytekerroksissa ja talonpohjan alla oli noin 25-50 cm:n paksuudelta likaisenruskean hiekan kerrostumia, joissa oli seassa puuhippuja ja runsaasti suurehkoja punasaviastioiden kappaleita. Hiekkakerrokset saattavat olla linnoitusvallin tasoitettuja jäänteitä. Astiankappaleet viittaavat siihen, että valleihin koottiin kaikenlaista kaupunkilaisten jälkeensä jättämää vähäarvoista tavaraa. Sotilaalliseen toimintaan liittyvät myös rautakranaatti ja tykinkuulan kappaleet.

 

Sivun alkuun


Eläinten luut ja kasvinjäänteet

Kellarista löytyneistä eläinten luista tehtiin osteologinen analyysi. Suurin osa luista on peräisin lehmästä, seuraavaksi eniten on sikaa ja lammasta/vuohta. Muita tunnistettuja kotieläimiä ovat kissa ja kana.

 

Riistaeläimistä löytyi jänistä. Riistalintuja tunnistettiin useita: metso, teeri, pyy ja riekko sekä tarkemmin määrittelemättömiä metsäkana- ja sorsalintuja. Lisäksi aineistossa on kalojen, mm. ahvenen ja särkikalojen luita.

 

Maanäytteistä löytyi makrofossiilianalyysissä hiiltyneitä viljanjyviä, eniten ohraa, ja niiden lisäksi hamppua, tuontikasveista viikunaa ja vanhojen lääkekasvien kuten hullukaalin ja keltamon jäänteitä. Lisäksi tunnistettiin runsaasti ihmistä seuraavia rikkaruohoja sekä kosteikkolajeja.

 

Sivun alkuun


Sisäpihan kaivausalue. Jukka Romu
              1997, MV

Sisäpihan kaivausalue. Jukka Romu
1997, MV/RHO



Dokumentointia. Marianna Niukkanen
              1997, MV

Dokumentointia. Marianna Niukkanen
1997, MV/RHO



Talonpohja.
              Marianna Niukkanen 1997, MV

Talonpohja.
Marianna Niukkanen 1997, MV/RHO



Kellarikuoppa. Marianna Niukkanen 
              1997, MV

Kellarikuoppa. Marianna Niukkanen
1997, MV/RHO



Kellarin seinää.
              Marianna Niukkanen 1997, MV

Kellarin seinää.
Marianna Niukkanen 1997, MV/RHO



Vajoama kiveyksessä.
              Marianna Niukkanen 1997, MV

Vajoama kiveyksessä.
Marianna Niukkanen 1997, MV/RHO



Kaivo. Marianna Niukkanen 1997, MV

Kaivo. Marianna Niukkanen 1997, MV/RHO



Koekuoppaa kaivetaan.
              Marianna Niukkanen 1997, MV

Koekuoppaa kaivetaan.
Marianna Niukkanen 1997, MV/RHO


Esinelöydöt

Kaivauksilla talletettiin noin 4 500 esinelöytöjä, joiden lisäksi talletettiin yli 27 kg eläinten luita. Lisäksi löytyi yli 13 kg rautanauloja ja epämääräisiä ja sulaneita metalliesineitä, joita ei talletettu. Esinelöydöistä suuri osa on pullo- ja ikkunalasia, liitupiipunvarsia, tuluspiitä sekä yksinkertaista punasavikeramiikkaa ja piiposliinia.

 

Mielenkiintoista materiaalia ovat hollantilaiset, ruotsalaiset ja helsinkiläisen Sunnin piipputehtaan valmistamat liitupiipunpesät, maalauskoristellut ruotsalaiset fajanssiastiat sekä kellarin runsas lasiaineisto, mm. pullonsuut ja -sinetit 1700-luvun jälkipuoliskolta.

 

Rautaesineistä mainittakoon oven helat ja saranat, uuninluukku, tykinkuulan palaset ja kranaatti. Kaivausalueelta löytyi lisäksi 15 kuparirahaa, joista useimmat ovat tunnistamattomiksi palaneita. Tunnistetut kolikot ovat ruotsalaisia ja ajoittuvat välille 1666-1746.

 

Sivun alkuun


Kranaatti. Marianna Niukkanen 1997, MV

Kranaatti. Marianna Niukkanen 1997, MV/RHO


Posliinikuppi. Marianna Niukkanen 1997, MV

Posliinikuppi. Marianna Niukkanen 1997, MV/RHO


Punasavivati. Marianna Niukkanen 1997, MV

Punasavivati. Marianna Niukkanen 1997, MV/RHO


Lasipullojen kappaleita. Marianna Niukkanen
              1997, MV

Lasipullojen kappaleita. Marianna Niukkanen
1997, MV/RHO

Tonttien asukkaat ja rakennukset

Vanhimmat tiedot tonttien asukkaista löytyvät ns. Forsell-Avanderin kartasta vuodelta 1696/1707 ja siihen liittyvästä tonttiluettelosta. Presidentinlinnan sisäpihan paikalla olivat silloin tontit nro 133 ja 134. Ensin mainitun omistivat kauppias Sigfrid Bertilsson ja Eskill Stadztienares. Tontin nro 134 omisti nimestä päätellen hollantilaissyntyinen kauppias Jokum Foust, josta on säilynyt tervakauppaan liittyvä maininta. Ehkäpä hän välitti suomalaisten talonpoikien polttamaa hautatervaa hollantilaisille laivatelakoille.

 

Isonvihan aikaisen venäläismiehityksen aikana Presidentinlinnan sisäpihan poikki kulki ilmeisesti venäläisten kenttälinnoituksen valli. Pakosalla olleet asukkaat palasivat rauhanteon jälkeen Helsinkiin, ja tontin nro 11 (ent. 133) hankki omistukseensa tulli- ja verokirjuri Jürgen Erhard. Perheen omistukseen kuuluivat myös tontit 12 ja 18 sekä rannassa oleva lastauslaituri. Kokonaisuutta kutsuttiin nimellä Erhardske gården.

 

Pikkuvihan aikana 1742-1743 Helsinki oli jälleen venäläisten miehittämä. Erhardit anoivat Tukholmasta korvauksia kärsimistään vahingoista, minkä ansiosta tiedämme yksityiskohtia tonttien rakennuskannasta. Varsinaiset kaksi asuinrakennusta sijaitsivat tontilla 11. Pihan puolella ollut rakennus käsitti salin, kaksi kamaria, kaakeliuunin ym. Rannanpuoleisessa rakennuksessa oli iso tupa ja keittiö- ja kaakeliuuneineen - tätä rakennusta ilmeisesti tutkittiin kaivauksissa. Pihalla oli kivikellari, jonka päällä aitta, sekä iso sauna, navetta ja rehuvarasto. Mainittu kellari on todennäköisesti sama, joka löytyi kaivauksissa. Viereistä tonttia nro 12 käytettiin ryytimaana.

 

Kruunu lunasti Erhardske gårdenin vuonna 1759, sillä tontit sijaitsivat vyöhykkeellä, jolle oli tarkoitus rakentaa Viaporia täydentävä maalinnoitus. Suunnitelmat eivät toteutuneet, ja rakennukset tulivat kuninkaallisen tykistön upseerien ja tullilaitoksen virkamiesten käyttöön. Vuoden 1808 palon aikaan tontilla 11 oli kaksi puurakennusta, aitta ja ulkorakennuksia, jotka olivat kuuluneet tykistön varikonkonttorille ja varikonhoitajan asuntoon. Tontti 12 oli kruunun suomalaisen tykistön eversti Gyllenbögelin omistuksessa. Tontilla sijainneet rakennukset paloivat maan tasalle.

 

Palon jälkeen asemakaavaa muutettiin, ja uusi, entistä suurempi tontti siirtyi Heidenstrauchien kauppiasveljeksille, jotka rakennuttivat sille yksityispalatsinsa, joka valmistui vuonna 1817. Palatsi muutettiin vuonna 1843 C. L. Engelin piirustusten mukaan keisarilliseksi palatsiksi ja myöhemmin Presidentinlinnaksi.

 

Sivun alkuun





Etusivu | Sivukartta | Vanhaankaupunkiin | Muut keskustan kaivaukset