Puku 1928. Kuva: Jan Lindroth

Debytantin hovipuku 1928

silkkisatiini
suurin etupituus 114 cm
lahjoittanut maisteri Gunvor Planting
KM 44004:1-8

Gunvor Plantingin kertoman mukaan säädökset hovipuvun ja laahuksen pituudesta sekä pääntien avonaisuudesta olivat Englannin kuningattaren laatimat. Helma ei saanut olla niin lyhyt kuin ajan iltapukumuoti olisi edellyttänyt. Singlattuhiuksiset naiset joutuivat käyttämään diadeemia saadakseen strutsinsulat pysymään paikoillaan. Naineilla naisilla oli tavallisesti vasemmassa kädessään sulkaviuhka ja nuorilla tytöillä puvun väriin sointuva pieni kukkakimppu. Kenkien tuli olla avokkaat, jotka niin ikään sopivat puvun pastellisävyyn. Jotta puku pysyisi paikoillaan, kiinnitettiin laahus olkapäiltä hakasilla alla olevaan tylliliiviin. Laahus oli joko samaa materiaalia ja väriä kuin puku tai vaaleata brokadia.

Atlassikkipuvun on valmistanut hovihankkija Reville Terry, jolta sai myös opetusta hoviniiauksessa. Väriä kutsuttiin vanhaksi roosaksi (vieux-rose). Lisäksi puvun sanottiin olevan diamantée, koska kaikkia saumoja koristaa strassinauha. Hameen ylimääräinen leveys on keskitetty kummallekin sivulle. Kukkakuvioista hopeabrokadilaahusta reunustaa hopeapitsi. Strassidiadeemi pitää strutsinsulat ja tyllihunnun paikoillaan. Hopeakengissä on ranskalaiset korot. Puolipitkä helma jättää silkkisukat näkyviin. Kukkapuketti oli samaa väriä kuin pukua koristavat ruusut.

Armas ja Emily Saastamoinen esittelivät Gunvor Plantingin Englannin hovissa 8. toukokuuta 1928. Kuningasparilla oli tuohon aikaan tapana vuosittain toukokuussa pitää muutama suuri hovivastaanotto Buckinghamin palatsissa. Kutsun saaneilla englantilaisnaisilla oli usein mukanaan nuori tyttö (debytantti), jonka he olivat saaneet luvan esitellä. Samoin menettelivät myös diplomaattien rouvat. Ministeri Saastamoisen sukulaistyttö Gunvor oli ensimmäinen suomalainen debytantti.

Suurenna Aloitus | 1920-29 | Edellinen | Seuraava