Takaisin

LIIVILÄISTÄ KANSANKULTTUURIA

Kuvia Kuurinmaan liiviläiskylistä v. 1902 – 1927


Liiviläiset, läntisin itämerensuomalainen kansa, asui vuosisatoja Liivin- ja Kuurinmaan rannikkoalueilla. Ennen toista maailmansotaa liiviläisväestöä oli jäljellä vain kahdessatoista Kuurinmaan rannikolla sijaitsevassa kalastajakylässä. Ne olivat: Luuž, Piza, Iira, Uuškila, Siikrõg, Ire, Koštrõg, Pitrõg, Säänag,Vaid, Kuolka ja Mustanumm. Pienet kylät sijaitsivat noin kuudenkymmenen kilometrin pituisella ja muutaman kilometrin levyisellä rantakaistaleella, joka ulottui Kuolkasta (niemimaan pohjoisimmasta kärjestä) länteen.
     Läntiset liiviläiset käyttivät itsestään nimitystä rāndalist ('rantalaiset') ja idempänä asuvat kala´mi´ed ('kalamiehet'). Historiallinen yhteisnimi liivli otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan jälkeen tapahtuneen kansallisen heräämisen myötä. Liivin kieli rāndakēl´ ('rantakieli') jakautui läntiseen ja itäiseen päämurteeseen. Liivin kieltä äidinkielenään puhuvia liiviläisiä on enää noin kymmenen. 1900-luvun alkupuolella Kuurinmaan liiviläisiä oli vielä parituhatta.


TUTKIMUSMATKAT

A.J. Sjögren
Suomalainen kielentutkija A.J. Sjögren (1794 - 1855) aloitti uuden aikakauden liiviläisten ja liivin kielen tutkimuksessa. Hän tallensi liivin kieltä ja selvitteli itä- ja länsimurteiden alueella asuvien liiviläisten lukumäärää Kuurinmaalla v. 1846 ja 1852. Kielentutkimusta jatkoivat myöhemmin mm. professorit E.N. Setälä ja Lauri Kettunen. Myös kansatieteilijät ja folkloristit tekivät tutkimustyötä liiviläisten keskuudessa.

A.O. Heikel
Suomen kansallismuseon Kansatieteellisen osaston intendentti A.O. Heikel teki kolmannen tutkimusmatkansa Itämeren maakuntiin v. 1902. Hän poikkesi matkallaan myös liiviläisten luona. Heikel matkusti Pissenin (Piza) ja Irbenin (Iira) kautta Domesnäsiin (Kuolka). Hän valokuvasi mm. liiviläisten rakennuksia, pukuja ja keräsi liiviläisesineistöä Suomen kansallismuseon kokoelmiin.

E.N. Setälä, E.A. Saarimaa ja Vilho Setälä
Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professorina v. 1893 - 1929 toiminut E.N. Setälä teki toisen tutkimusmatkansa Kuurinmaan Liivinrannalle v. 1912. Setälän mukana seurasivat fil. maist. E.A. Saarimaa ja Setälän poika Vilho. Maisteri Saarimaa tallensi kansanperinnettä. Vilho Setälä otti runsaasti kansatieteellisiä valokuvia, henkilökuvia ja huolsi kielennäytteiden tallentamiseen hankittua parlografia.

Lauri Kettunen ja Oskar Loorits
Lauri Kettunen toimi itämerensuomalaisten kielten professorina Tarton yliopistossa v. 1919 - 1925. Hän teki ensimmäisen tutkimusmatkansa Liivinrannalle v. 1920. Kettusen matkatoverina oli hänen tarttolainen oppilaansa Oskar Loorits, joka tallensi ja julkaisi liiviläisten kansanrunoutta ja kansantietoutta enemmän kuin kukaan muu. Looritsin väitöskirja Liivi rahva usund ilmestyi v. 1926. Lauri Kettunen tutki liivin kieltä ja valokuvasi liiviläisten elämää Liivinrannan kylissä mm. v. 1920, 1921, 1923 ja 1925. Kettunen teki yksitoista matkaa Liivinrannalle. Hänen tutkimuksensa tuottivat mm. murrenäytekokoelman ja liivin kielen sanakirjan.

Ferdinand Leinbock-Linnus
Virolainen kansatieteilijä, Eesti Rahva Muuseumin Etnografisen osaston johtaja, Ferdinand Leinbock-Linnus tutki ja valokuvasi mehiläistenhoitoa Liivinrannalla v. 1927. Hän tutki myös liiviläisten kalastusmenetelmiä, ravunpyyntiä ja teetti ensimmäisen liiviläisiä esittelevän elokuvan.

1. Professori E.N. Setälä ja fil. maist. E.A. Saarimaa matkustavat veneellä Pizaan. Valok. Vilho Setälä 1912.
2. Wil´am Krišiān keskustelee professori E.N. Setälän kanssa. Piza. Valok. Vilho Setälä 1912.
3. Professori E.N. Setälän tutkimusryhmän matkatavaroita kuljetetaan hevoskyydillä Iiraan. Piza – Iira. Valok. Vilho Setälä 1912.
4. Adu Rosenfelt kertoo taikoja maisteri E.A. Saarimaalle. Pitrõg. Valok. Vilho Setälä 1912.
5. Indrok Kandõs professori E.N. Setälän kielimestarina. Uuškila. Valok. Vilho Setälä 1912.
6. Fonografia kuunnellaan. Luuž. Valok. Lauri Kettunen 1920.
7. ”Juna tulee laulaen.” Professori Lauri Kettunen ja virolainen opiskelija Oskar Loorits matkustivat pikkujunan kyydissä Vindausta Luužiin. Saksalaisten rakentama kapearaiteinen rautatie ulottui rannikkokyliä sivuten Iren kylään saakka. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen siviilikäyttöön jäänyt rautatie kalustoineen palveli alueen matkustaja- ja tavaraliikennettä merkittävällä tavalla. Luuž. Valok. Lauri Kettunen 1920.
8. Rantakielen oppaat Mari ja Didrik Leische. Luuž. Valok. Lauri Kettunen 1920.
9. Professori Lauri Kettusen oppilas virolainen Oskar Loorits ja kielenopas Mari Leische. Luuž. Valok. Lauri Kettunen 15.6.1920.
10. Kielenopas Katrine Zeberga poikineen. Vaid. Valok. Lauri Kettunen 1920.
11. Pizan kylässä asuttiin mm. maakuopissa, joita oli kaivettu rannikon hiekkadyyneihin ensimmäisen maailmansodan aikana. Asumuksista näkyivät vain katto, ovet ja ikkunat. Valok. Lauri Kettunen 19.6.1920.


MAISEMA, ASUTUS JA RAKENNUKSET

Meri, alavat hiekkarannat, valkoisen kellertävät, metsänreunaa kohden kumpuilevat hiekkadyynit, niiden väliin jäävät soiset kosteikot ja pienet hietaiset viljelysmaat kuuluivat Kuurinmaan liiviläiskylien maisemaan.
Kylät olivat enimmäkseen pieniä hajakyliä. Rannikon hiekkaharjujen tuntumaan pystytetyt rakennukset piiloutuivat kumpareiden taakse. Vain venevalkamat, verkkokojut ja verkonkuivaustelineet ilmaisivat mereltä tulijalle kylien olemassaolon.

Vanhojen liiviläisrakennusten rakenteissa säilyi vanhahtavia, latvialais-liettualaisia piirteitä 1900-luvun alkupuolelle asti. Tulikota, oli erillinen hirsirakenteinen keittokota. Lattian keskellä sijaitsi avoin liesi ja sen yläpuolella, huoneen pituussuuntaan kulkevien orsien varassa, haahloista riippuva pata. Tulikodassa tehtiin monenlaisia taloustöitä. Oluenpano, pyykinpesu, eläinten teurastus, kesäinen ruoanvalmistus ja ruokailu tapahtuivat tulikodassa. Kampeloita, silakoita ja kilohaileja kuivatettiin kodan orsilla.
     Tulikota säilyi liesikodan nimisenä liiviläisten vanhassa, asuintuvan ja eteisen käsittävässä asuinrakennuksessa, elomajassa. Ikkunattomassa eteisessä oli maalattia, avoin tulisija ja orret padan haahlojen kiinnittämistä varten. Liesikota toimi myös eteisenä. Tuvanuunia lämmitettiin eteisen puolelta.
     Eteisen toiselle puolelle voitiin rakentaa toinen asuinhuone. Lisätilaa saatiin myös jatkamalla asuintupaa uudella huoneella tai keittiöllä ja kamarilla. Tällöin entinen liesikota jäi eteiseksi rakennuksen toiseen päähän.

Talousrakennukset ryhmittyivät asuinrakennuksen ympärille.
Aittarakennus oli joko kaksiosainen, jolloin kaksi vierekkäistä aittaa oli yhteisen katon alla tai yksi erillinen rakennus. Kaksiosaisen aitan ovet olivat pitkällä sivulla. Kolmiosaiseen navettaan kuului navetta, lato ja niitä yhdistävä, ajokaluvajana käytetty katos. Sauna sijaitsi kaivon läheisyydessä. Riihi oli pihapiirin ulkopuolella. Riihirakennukseen kuului varsinaisen riihen ohella luuva ja lato. Luuva oli riihirakennuksen päähän yhdistetty tilava vaja, jossa puitiin.

Vanhojen liiviläisrakennusten katot olivat jyrkkäpäätyisiä satulakattoja. Räystäskoukkujen varaan tuettu räystäslauta ja raskaat painopuut pitivät kattoliisteet paikoillaan. Kattorakenteiden yksityiskohdat ja liisteiden valmistustapa liittävät vanhat liiviläisrakennukset itäeurooppalaiseen rakennustapaan. Rakennukset pystytettiin tavallisesti suoraan maaperään, jykevien alushirsien päälle.

Kalastajien pärekattoiset verkkovajat sijaitsivat rannan läheisyydessä. Verkot kuivatettiin vapeilla. Kuivat verkot siirrettiin vajaan. Venevalkamien lähelle pystytetyt vapeet valmistettiin tukevista puunrungoista, jotka lyötiin hiekkaiseen maahan, rannan suuntaisiin riveihin.

12.  Näköala Pizan majakasta. Pizan valkama. Valok. Vilho Setälä 1912.
13.  Rantamaisema. Nabal. Valok. Vilho Setälä 1912.
14.  Rantamaisema. Nabal. Valok. Vilho Setälä 1912.
15.  Vyöryvä hiekkadyyni. Iira. Valok. Vilho Setälä 1912.
16.  Soinen kosteikko hiekkadyynien välillä. Iira. Valok. Vilho Setälä 1912.
17.  Vanhaa merenpohjaa. Ire. Valok. Lauri Kettunen 1921.
18.  Kuolkan rantaa. Valok. Lauri Kettunen 1920.
19.  Iiran valkama. Valok. Lauri Kettunen 1920.
20.  Verkkoja vapeilla. Kuolka. Valok. Lauri Kettunen 1920.
21.  Tulikota ja seinustalla näkyvä pyykkikaukalo, vas. Andreks Weinberg. Luuž. Valok. Vilho Setälä 1912.
22.  Kaivo ja kota. Mustanumm. Valok. Vilho Setälä 1912.
23.  Tuvan ja eteisen käsittävä Kizan talo. Raskaat painopuut pitävät kattoliisteet paikoillaan. Piza. Valok. Vilho Setälä 1912.
24.  Drõundzinin talo. Luuž. Valok. Vilho Setälä 1912.
25.  Asuinrakennus. Piza. Valok. Vilho Setälä 1912.
26.  Autioitunut asumus, johon kuuluvat aitta, tupa, eteinen ja talli. Mustanumm. Valok. Vilho Setälä 1912.
27.  Liiviläistalo. Uuškila. Valok. A.O. Heikel 1902.
28.  Asuinrakennus. Kuolka. Valok. Vilho Setälä 1912.
29.  Batkin talon rakennuksia. Mustanumm. Valok. Vilho Setälä 1912.
30.  Aittarivi. Pitrõg. Valok. Vilho Setälä 1912.
31.  Aitta. Koštrõg. Valok. Vilho Setälä 1912.
32.  Aitta. Siikrõg. Valok. Vilho Setälä 1912.
33.  Veneenhylystä tehty keittokota. Ire. Valok. Vilho Setälä 1912.
34.  Veneenhylystä tehty keittokota. Kuolka. Valok. Vilho Setälä 1912.
35.  Prinzin talon sauna. Piza. Valok. Vilho Setälä 1912.
36.  Prinzin talon riihi. Piza. Valok. Vilho Setälä 1912.
37.  Perunakuoppa. Pitrõg. Valok. Vilho Setälä 1912.
38.  Ranta-aitta. Luuž. Valok. Vilho Setälä 1912.
39.  Verkkokoju. Piza. Valok. Vilho Setälä 1912.
40.  Tuulimylly. Pitrõg. Valok. Vilho Setälä 1912.
41.  Verkkoaitta. Uuškila. Valok. Lauri Kettunen 1920.
42.  Luužin kylää. Valok. Vilho Setälä 1912.
43.  Siikrõgin kylää. Valok. Lauri Kettunen 1920.


KALASTUS

Kuurinmaan rannikolla kalastettiin silakkaa, kilohailia, kampelaa ja turskaa. Silakkaa ja kilohailia pyydettiin verkoilla ja rysillä varhain keväällä ja syksyllä. Kampelaa kalastettiin nuotalla pääasiassa kesällä. Nuotassa oli pitkä ja kapea povi. Povesta lähtevien nuotan reisien päässä oli pystypuut, joihin kiinnitettiin pitkät köydet. Poven perään kiinnitettiin riippakivi. Vetoköysiin solmitut pelottimet pidättelivät kampeloita vetoköysien sisällä. Matalaan rantaveteen ahtautuneita kampeloita tuulastettiin. Turskaa pyydettiin koukuilla. Kutevat turskat vedettiin ylös verkoilla.
     Kampelat perattiin ja suolattiin. Suolautumassa olleet kalat nostettiin suolavedestä muutaman päivän kuluttua ja pujotettiin savustusvartaisiin. Vartaat ripustettiin savustusaittaan, veneenpuoliskoista kyhättyihin suojiin tai varhemmin tulikotaan. Savustusvartaiden alle sytytettiin hiljainen nuotio, jonka lämmössä ja savussa kampelat kuivuivat sopivasti kotitarpeiksi ja myyntiin.

44.  Kalastajat saapuvat rantaan. Piza. Valok. Vilho Setälä 1912.
45.  Kampelasaalista lasketaan (jaetaan) Pizan kylän rannassa. Valok. Vilho Setälä 1912.
46.  Kampeloita perataan Pizan kylän rannassa. Valok. Vilho Setälä 1912.
47.  Brants Bauman perkaa kampeloita. Kuolka. Valok. Vilho Setälä 1912.
48.  Perattuja kampeloita suolataan. Siikrõg. Valok. Vilho Setälä 1912.
49.  Savustettavia kampeloita pujotetaan vartaaseen. Taustalla näkyy savustusaitta. Piza. Valok. Vilho Setälä 1912.
50.  Peter Armand ja Libõ Krinked pujottelevat savustettavia kampeloita keppeihin. Iira. Valok. Vilho Setälä 1912.
51.  Ditš Damberg kalastajanpuvussa, johon kuuluu esiliina. Iira. Valok. Vilho Setälä 1912.
52.  Silakansavustusuuneja. Luuž. Valok. Lauri Kettunen 1923.
53.  Kalastusvälineitä: ahrain, tuulaskoura, turskanpyynnissä käytetty haarukka (haarukasta riippuu kaksi koukkua) ja uistin. Piza. Valok. Vilho Setälä 1912.
54.  Fritz Kleiberg kalastajanpuvussa. Ire. Valok. Vilho Setälä 1912.
55.  Kalastusvene kuivaa purjeitaan Pizan kylän rantavesissä. Valok. Vilho Setälä 1912.
56.  Veneitä ja verkonmerkki. Piza. Valok. Vilho Setälä 1912.
57.  Verkot kannetaan veneestä rannalle. Luuž. Valok. Vilho Setälä 1912.
58.  Kalastusveneitä vedetään rantahietikolle ”veden paisuessa” (tulvaveden noustessa) Kuolkan valkamassa. Valok. Lauri Kettunen 1920.
59.  Ditš Damberg kalastajanpuvussa ilman esiliinaa. Iira. Valok. Vilho Setälä 1912.
60.  Verkkoja selvitellään kuivumaan Luužin kylän rannassa. Valok. Vilho Setälä 1912.
61.  Nuottanuorat kuivumassa. Piza. Valok. Vilho Setälä 1912.


MEHILÄISTENHOITO

Mehiläistenhoito, jota myös latvialaiset ja virolaiset harjoittivat, oli tärkeä sivuelinkeino vielä 1900-luvun alkupuolella. Hunajankeruu suoritettiin vanhakantaisen menetelmän mukaan keräämällä hunaja kolopuihin asettuneiden mehiläisparvien pesistä. Kolopuut olivat luonnonvaraisesti onttoja tai varta vasten onteloituja puita, joiden pesäaukot peitettiin talveksi.
     Luonnonvaraisista pesistä luovuttiin vähitellen 1800-luvun puoliväliin mennessä. Pesät korvautuivat mehiläispöntöillä, joita pystytettiin liiviläistalojen läheisyyteen.

62.  Talveksi peitetty kolopuu, jossa on kaksi pesää. Valok. Ferdinand Leinbock-Linnus 1927.
63.  Kolopuuhun asettuneilta mehiläisiltä kerätään hunajaa. Iira. Valok. Ferdinand Leinbock-Linnus 1927.
64.  Mehiläiskeko parveiluaikaan. Iira. Valok. Vilho Setälä 1912.
65.  Hunajaa kerätään. Iira. Valok. Lauri Kettunen 1920.
66.  Mehiläisaitta. Vaid. Valok. Vilho Setälä 1912.
67.  Mehiläistarha. Siikrõg. Valok. Vilho Setälä 1912.
68.  Mehiläispönttöjä. Vaid. Valok. Ferdinand Leinbock-Linnus 1927.
69.  Mehiläispönttöjä Bokan talon puutarhassa. Iira. Valok. Lauri Kettunen 1923.


TYÖNTEKOA

Maanviljelys oli tärkeä toimeentulonantaja kalastuksen ja mehiläistenhoidon ohella. Liiviläisistä tuli maansa omistavia pienviljelijöitä ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Hiekkapohjaisissa pelloissa viljeltiin ohraa, kauraa, suviruista ja perunaa. Lannoiteaineena käytettiin rannoilta kerättyä tai merenpohjasta nostettua ruskolevää ja merenmutaa.

Vilja leikattiin viikatteella, sidottiin lyhteiksi ja koottiin kuhilaiksi. Puitavat lyhteet kuivatettiin riihen orsilla. Riihikuivat lyhteet levitettiin luuvan lattialle. Puinti suoritettiin joko poljettamalla (polkemalla) tai käyttämällä varstaa. Kaksi tai kolme hevosta kiersi ympyrää ja polki jyvät irti luuvan lattialle levitetyistä lyhteistä. Suvivilja poljettiin ihmisvoimin. Puinnin jälkeen ruumenet kerättiin hangolla yhteen. Ruumenensekaiset jyvät lapioitiin kasaan luuvan avonaisen oven eteen ja viskattiin. Ilmavirta erotti jyvät ruumenista.

Veneiden rakennusmateriaalina käytettiin mm. rannikon sitkeitä mäntyjä. Kalastusvene 'lõja', jonka varustuksiin kuuluivat nostettava ja laskettava masto purjeineen sekä keulapurje, muistutti Viron lähisaarten uiskoja.

70.  Ukko Damberg riihtä polkemassa. Suvivilja puitiin luuvan lattialla. Jyvät irrotettiin riihikuivista lyhteistä polkemalla. Iira. Valok. Lauri Kettunen 1921.
71.  Ditš Belte hankoauran kurjessa. Piza. Valok. Vilho Setälä 1912.
72.  Kloudz Kallman Tillizine riisuu hevosta. Siikrõg. Valok. Vilho Setälä 1912.
73.  August Botar ratsastaa. Länkien alla on kaislapehmike. Piza. Valok. Vilho Setälä 1912.
74.  Kahden hevosen vetämät rattaat. Iira. Valok. Vilho Setälä 1912.
75.  Riihitystyökaluja.
Puidusta viljasta erotettiin ruumenet viljaa viskaamalla, pohtimessa ravistelemalla, tuultamalla. Työvälineinä käytettiin mm. puuharavaa, lapiota ja puuhankoja. Iira. Valok. Vilho Setälä 1912.
76.  Piški-Beeltan väki (Didrik Leische perheineen) perunanpanossa. Luuž. Valok. Lauri Kettunen 1920.
77.  Yhden hevosen vetämät rattaat. Etupyöriä yhdistävä, keskeltä nivelletty, akseli mahdollistaa vankkureiden kääntämisen. Iira. Valok. Vilho Setälä 1912.
78.  Jani Krisan tervaa pyöriä Drõundzinin talossa. Luuž. Valok. Vilho Setälä 1912.v 79.  Veneenteossa. Kuolka. Valok. Vilho Setälä 1912.
80.  Veneen purjetta korjataan. Kuolka. Valok. Lauri Kettunen 1920.
81.  Verkonpaikkaaja Kuolka. Valok. Lauri Kettunen 1920.
82.  Köyttä valmistetaan. Kuolka. Valok. Lauri Kettunen 1920.
83.  Aleks Ollman, Lina Sults ja Jani Daambo näyttävät köydenvalmistustekniikkaa.
Oikealla oleva mies kiertää kolmea samanaikaisesti punottavaa säiettä kutakin erikseen. Vasemmalla oleva nainen punoo säikeet yhteen. Keskellä oleva mies säätää köyden punoutumista. Piza – Iira. Valok. Vilho Setälä 1912.
84. Jan Berthold muokkaa nahkaa hankaraudalla.
Hankaraudassa on varrekas, oksanhankaan kiinnitetty terä ja sen alaosassa nahkasilmukka. Jan Berthold pingottaa kaulasta riippumaan asettamaansa nahkaa vasemmalla kädellään ja pitää kiinni hankaraudan kädensijasta oikealla kädellään. Samalla hän painelee varren alaosassa jalustimena toimivasta nahkasilmukasta oikealla jalallaan, jolloin terä ylhäältä alas liikkuessaan pehmittää muokattavaa nahkaa. Vaid. Valok. Vilho Setälä 1912.
Piirros: Hankarauta. Toivo Vuorela, Suomalainen kansankulttuuri 1975, 442.


PUKUJA JA TEKSTIILEJÄ

Naisen puvun erityispiirteitä.

Suuri vaippa, jonka käytöstä on säilynyt 1700-luvun puoliväliin pohjautuvia tietoja, oli jonkinlainen suurhuivi, joka edustaa Baltiassa ja Suomessa esihistorialliseen aikaan palautuvaa vaatekappaletta.  Vaippa kiinnitettiin rinnalta hopeasoljella.  Pää ja hartiat suojattiin vaipalla ulkona liikuttaessa.
     1800-luvun loppupuolella naisen pukuun kuului valkoinen vaippa ja kapearaitainen hame.  Hameen raidat olivat punaisia ja mustia. Helmaa koristivat poikittaiset, värilliset nauhat. Kapearaitaisen hameen rinnalla käytettiin mustaa hametta, jonka lievettä kiersi kolme tai neljä punaista raitaa.
     Suuliina ja kolmikappaleinen myssy (silkkimyssy) olivat naidun naisen tunnusmerkkejä. Taitettu, pitkä, kapea, valkoinen suuliina peitti leuan ja posket. Liina solmittiin takaraivolle. Vastaavanlaisia liinoja käytettiin Saarenmaalla jo 1600-luvulla. Kolmikappaleinen myssy ommeltiin kolmesta kankaanpalasesta. Myssyn takaosan koristeina oli kangasruusukkeita ja lasihelmiä.

Naiset ja miehet käyttivät mm. vanhakantaisia kurpposia ja vinokuteisia pajunkuorivirsuja. Viron luoteissaarten ruotsalaisväestö käytti kurpposia vastaavia jalkineita. Latvialaisten, liettualaisten, virolaisten ja valkovenäläisten virsut muistuttivat valmistustekniikaltaan liiviläisten pajunkuorivirsuja.

85.  Riiassa 1800-luvun loppupuolella valokuvattu liiviläispari.
     Naisella on kapearaitainen hame, valkoinen vaippa, kolmikappaleinen myssy ja niinivirsut. Miehellä on vanhanaikainen päällysvaate ja modernia pukeutumista edustava kaulaliina.
86-87. Liiviläismorsian (edestä ja takaa). Kuolka.
     Morsiuskruunun kehää kiertää luonnonkukista solmittu seppele. Kruunusta riippuu useita silkkinauhoja. Morsiamen otsalla on punainen hiusnauha, niskassa kaksi korvien yli ulottuvaa palmikkoa.
     Morsiamen hartioilla ja kaulassa on silkkiliina, jonka kukkakoristeiset kuviot kiertävät hartioita. Pukuun kuuluvat myös hame, jonka helmassa on keltaisia, sinisiä tai punaisia nauhoja ja valkoinen esiliina. Morsiamella on valkoiset sormikkaat ja sukat, jalassa matalakantaiset kengät. Sormessa on yksi vihkisormus. Valok. A.O. Heikel 1902.
88-89. Nuorikon puku (edestä ja sivulta). Iira.
     Morsiuskruunu otettiin pois häiden jälkeen. Pää peitettiin kolmikappaleisella myssyllä. Leuka ja posket peitettiin taitetulla, takaraivolle solmitulla suuliinalla. Taitettu silkkiliina sidottiin otsalle. Liinaan tehtiin kaksi solmua. Nuorikon pukuun kuuluvat lisäksi lyhyt jakku, hartioiden ympäri kiedottu liina, poimutettu hame, valkoinen esiliina, valkoiset sukat ja kurpposet. Valok. A.O. Heikel 1902.
Piirros: Morsiuskruunu ja vaimon päähine, kolmikappaleinen myssy. A.O. Heikel, Die  Volkstrachten in den Ostseeprovinzen und in den Setukesien 1909.
90.  Liiviläismies ja kirjailtu paita. Luuž. Valok. Vilho Setälä 1912.
91.  Neulesukkia. Iira. Valok. Vilho Setälä 1912.
92.  Kotikutoisia peitteitä. Ire. Valok. Vilho Setälä 1912.


HENKILÖKUVIA

Suomalaiset kielen- ja kulttuurintutkijat tapasivat ikääntyneen, Liivinrannan kylissä asuvan, liiviläisväestön.

PIZA
93.   Jain Belt. Valok. Vilho Setälä 1912.
94.   Prinzin tytär Lina Walt tyttärineen. Valok. Vilho Setälä 1912.
95.   Nez Apš. Valok. Vilho Setälä 1912.
96.   Dietrich Belt. Valok. Vilho Setälä 1912.
97.   Petš Niklon. Valok. Vilho Setälä 1912.
98.   Beltin perhe: Ditš, Jain, Lina, Eliz, Milda, Alfrid, Eduard ja Otó. Valok. Vilho Setälä 1912.
99.   Kaksi iäkästä naista ja lapsi. Valok. Lauri Kettunen 1920.
100. Kaksi miestä ja tyttö. Valok. Lauri Kettunen 1920.

LUUŽ
101. Uldrõk Krišan. Valok. Vilho Setälä 1912.

PITRÕG
102. Pitrõgin kylän kaivolla. Taustalla näkyvät baptistikirkon rauniot. Valok. Lauri Kettunen 1920.
103. Kielenopas Marija šaltjāre. Valok. Lauri Kettunen 1920.

SÄÄNAG
104. Annõ Rettenberg. Valok. Vilho Setälä 1912.

UUŠKILA
105. Kokan perhe. Lauri Kettunen 1920

MUSTANUMM
106. Andrõks Rosenfelt. Valok. Vilho Setälä 1912.
107. Didrik Sandman. Valok. Vilho Setälä 1912.
108. Mies ja nainen. Valok. Lauri Kettunen 1920.

KUOLKA
109. Andrõks Hausman. Valok. Vilho Setälä 1912.
110. Viktoria Adamkovitš. Valok. Vilho Setälä 1912.
111. Nikolai ja Līz Pietok. Valok. Vilho Setälä 1912.
112. A. Stahler (?). Valok. Vilho Setälä 1912.
113. Līž Dišler ja Jäda Hausman. Valok. Vilho Setälä 1912.
114. Stahlerin (?) perhettä. Valok. Vilho Setälä 1912.
115. 110-vuotias Andrõks Rosenfelt. Valok. Lauri Kettunen 1920.
116. Vanhoja kalastajia ja Oskar Loorits. Valok. Lauri Kettunen 1920.

SIIKRÕG
117. Liiviläisiä pyhäpuvuissaan. Hanurinsoittaja on latvialainen. Valok. Vilho Setälä 1912.
118. Petr ja Mari Anzinan, vas. Griet Spruoik kahden poikansa kanssa. Valok. Vilho Setälä 1912.
119. Brjenkop vaimoineen. Valok. Vilho Setälä 1912.
120. Mari Jakadals ja hänen tyttärensä Elsa Kron. Valok. Vilho Setälä 1912.
121. Kērstõ Andzinan ja Trīn Rumpenberg. Valok. Vilho Setälä 1912.
122. Kersti Volgondskij, hänen poikansa, tyttärensä ja tyttärentyttärensä. Valok. Vilho Setälä 1912.
123. Mari Anbang. Valok. Vilho Setälä 1912.
124. Kapteeni Brennkopf miniänsä ja lastenlastensa kanssa. Valok. Lauri Kettunen 1921.
125. Kaksi naista. Valok. Lauri Kettunen 1920.
126. Vanha Nika. Valok. Lauri Kettunen 1923.

VAID
127. Klouz Tišler perheineen: Trin Tišler, Līz, Kārl Zarin, Jul ja Nika Leiman, Mīlő, Jān Berthold, Elsa ja Lēna, Kārl Tišler, Kārl Leiman, Selma, Milda Zarin. Valok. Vilho Setälä 1912.
128. Jānis Bertholds yhdeksän vuotiaan pojanpoikansa Džems Bertholdsin kanssa.Valok. Vilho Setälä 1912.
129. Kristin Demberg kantaa vettä ämmänlängillä. Valok. Vilho Setälä 1912.
130. Elsa ja Lēna Tišler. Valok. Vilho Setälä 1912.
131. Lapsia. Valok. Vilho Setälä 1912.
132. Ryhmäkuva. Vaaleahiuksinen nuori mies takarivissä on Oskar Loorits. Valok. Lauri Kettunen 1920.
133. Valok. Ruumissaatto lähdössä. Valok. Vilho Setälä 1912.

IIRA
134. Triõnõ Jei. Valok. Vilho Setälä 1912.
135. Petš Didrikson ja Ditš eli Sidrõk Damberg. Valok. Vilho Setälä 1912.
136. Jani Rosenfeld perheineen. Valok. Vilho Setälä 1912.
137. Adamsonin perhe: Antš Adamson, Lībõ Adamson, Pritš Grīnfeld, Trīnõ Grīnfeld, (o.s. Adamson), Anni Adamson, Mīlõ Adamson, Mīlõ Grīnfeld, Alfred Grīnfeld, Lilli Sandberg, Tal´di Sandberg, Līna Sandberg, Ella Adamson, Andrõi Adamson. Valok. Vilho Setälä 1912.
138. Adamsonin sukulaisperhettä Iiralla. Valok. Lauri Kettunen 1920.

IRE
139. Andrei, Kristīna ja Artur Ermanbrik. Valok. Vilho Setälä 1912.

KOŠTRÕG
140. August Dišler. Valok. Vilho Setälä 1912.


KANSALLINEN HERÄÄMINEN JA YHTEYDET SUOMALAISIIN

141. Liiviläisten Seuran (perustettu v. 1923) jäseniä Iiren kylässä. Valok. Lauri Kettunen 1923.
Lauri Kettunen ja Oskar Loorits tukivat toiminnallaan liiviläisten kansallisen heimotunteen heräämistä.
142. Liiviläisiä lauluharjoituksissa Siikrõgin kylässä. Valok. Lauri Kettunen 1923.
Liiviläisten kuorotoiminta käynnistyi keväällä 1921.
143. Suomalaisia ja liiviläisiä Siikrõgin asemalla kesällä 1923.
Henkilöt vasemmalta lukien: Lauri Kettusen tytär Marjo, Alfred Breinkopf, Kettusen suomalainen kotiapulainen, rouva Breinkopf, Oskar Cerbach, Tillist, Lauri Kettusen tytär Kaiju, takana rouva Hilja Kettunen. Valok. Lauri Kettunen 1923.
144. Liiviläisiä, latvialaisia ja suomalaisia nuoria Siikrõgin kylässä. Valok. Lauri Kettunen 1923.


Museovirasto
Käsikirjoitus: Marja-Leena Kaasalainen
Layout/suunnittelu: Maikku Soveri
Käännökset/latvia ja liivi: Valts Ernštreits/englanti: Margita Gailīte/saksa-suomi: Käännös-Aazet Oy
Konsultointi: historioitsija Valda Šuvcāne


Takaisin