Rakennettu kulttuuriympäristö.
Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo.
 
Hämeenlinna
 
Hämeen linna ja kehämuuri ympäristöineen
 
Kuvaus:

Hämeen linna ympäristöineen muodostaa maassamme ainutlaatuisen kulttuuri- ja rakennushistoriallisen kokonaisuuden, johon kuuluvat linnan ja kantakaupungin välinen puistovyöhyke sekä Linnan kasarmialue. Maisemakokonaisuuden kannalta keskeisiä ovat myös Kaupunginpuiston ja Aulangon rantanäkymät. Vanajaveden kapeikon vastarannalla on Varikonniemen l. Linnaniemen alue, joka on viimeaikaisissa kaivauksissa osoittautunut huomattavaksi viikinkiajan kauppapaikaksi. Hämeen linnan rakentaminen aloitettiin Birger Jaarlin käskystä 1200-luvun puolivälin jälkeen. Vanhimmassa muodossaan linna oli harmaakivinen leirikastelli, jonka neliömäisen kehämuurin kulmissa sijaitsi kolme kulmatornia. Rakentamista jatkettiin 1270-luvulla ja vuosisadan loppua lähestyttäessä leirikastellista muotoutui varsinainen linna. Linnanpihan sivuille rakennettiin ulkomuureja vasten sarja huoneita, jotka holvattiin. Muurista ulkoneva porttitorni, ns. Kukkotorni, rakennettiin 1300-luvun alkupuolella. Hämeen linnan rakennushistoriassa alkoi 1330-luvulla merkittävä kausi, jota kesti 1400-luvun keskivaiheille. Harmaakivirakennetta korotettiin tiilisillä muureilla. Kuninkaansali ja Kuningattarenkamari ovat tältä kaudelta. Tiilen käyttö mahdollisti aiempia tynnyriholveja kehittyneempien holvausten ja gotiikan koristemuotojen käytön. Vuosien 1480 ja 1520 välillä korotettiin linnan kulmatorneja. Linnan ulkoarkkitehtuuri sai tällöin pääpiirteissään nykyisen kaltaisen asunsa. Päälinnaa on ympäröinyt kehämuuri jo keskiajalta lähtien. Muuria kunnostettiin 1500-luvullaja itäinen pyöreä tykkitorni, rondelli, valmistui 1570-luvulla. Kehämuuriin liitettiin tiilinen kruununleipomo 1730- ja 1740-luvuilla. Muut esilinnanpihan rakennukset ovat 1700-luvun lopulta. Näistä huomattavin on päävartio-ja vankilarakennus vuodelta 1783. Kehämuurin ulkopuolella jatkettiin vallitöitä 1700-luvulla ja tenalji-vallit valmistuivat 1800-luvun alkukymmenillä. Vankilana linnaa on käytetty sen perustamisesta lähtien. Vankilatoimintaa laajennettiin linnassa 1830-luvulla ja linnan viereen rakennettiin ojennuslaitos 1841-44 (A.F.Granstedt). Tiilinen kuritushuone rakennettiin 1869-72 (L.I.Lindqvist). Linnan vapauduttua vankilakäytöstä 1953 alkoi perusteellinen restaurointi. Entistämissuunnitelman on laatinut professori N.E. Wickberg. Päälinnan osalta restaurointityöt saatiin päätökseen 1979. Kehämuurin ja ympäristön entistämistyöt jatkuvat yhä. Linnan pohjoispuolella sijaitseva Kaupunginpuisto on kuvernööri C.O. Rehbinderin 1840-luvulla perustama. Huomattavin puiston tekomuodoista on pittoreski linnanraunio. Kaupunginpuiston miljööseen liittyy vanha Puistolan koulu sekä alueelle siirretty Kyöstin talo. Kaupunginpuiston välittömässä läheisyydessä on vanha maaherran virkatalo Ojoinen, jonka nykyinen päärakennus on 1870-luvulta. Linnan kasarmit rakennettiin Hämeenlinnan kaupungin entiselle paikalle 1850-luvulla venäläistä sotaväkeä varten. Alueen vanhin rakennus on 1820-luvulla rakennettu puinen asuinrakennus, joka kuului kruunun apteekin virkamiehille. Kasarmin perustamisen ajoilta on säilynyt kaksi tiilistä miehistökasarmia ja sairastupa. Tiiliset päävartiorakennus ja leipomorakennus ovat 1870-luvulta. Kaksi puista päällystön asuinrakennusta on 1880-luvulta muun rakennuskannan ollessa pääasiassa 1910-luvulta. Alueen puistomaiset istutukset liittävät sen kauniisti Kaupunginpuiston rantanäkymään.