Etusivu > Kartanoista kerrostaloihin > 1700-luvun tiilirakentamisesta

1700-LUVUN TIILIRAKENTAMISESTA


Kartanoiden ja julkisten rakennusten vähäeleinen arkkitehtuuri sai vaikutteita ranskalaisesta rokokooklassismista. Tyypillisiä tiilirakennusten piirteitä 1700-luvulla ovat sileäksi rapatut ja rustikoiduilla pilastereilla jäsennellyt julkisivut, ankara keskeissymmetria sekä taite- eli mansardikatot. Aikakauden huomattavimpia ruotsalaisia arkkitehteja olivat Carl Hårleman, C. F. Adelcrantz ja Jean Erik Rehn.

Koko valtakunnan asuntoarkkitehtuuriin vaikuttivat myös linnoitusupseeri Carl Wijnbladin (1705 - 1768) kokoamat mallikirjat, joiden muotoaiheita esiintyy myös suomalaisissa kartanoissa ja julkisissa rakennuksissa. Kirjoissa esitettiin usein hirsisalvos ja muurattu rakennusrunko vaihtoehtoisina rakenneratkaisuina. Wijnbladin mielenkiinto oli kuitenkin suuntautunut erityisesti tiileen, ja hän paneutui myös tiilen valmistukseen, josta mallikirjojen jälkimmäisessä osassa on esitetty yksityiskohtaiset ohjeet. Vuonna 1755 ilmestyneessä ensimmäisessä mallikirjassaan Ritningar på fyratio wåningshus af sten och trettio af träd, samt åtskilliga lusthus m.m. Wijnblad kuvaa runollisesti tiilirakentamisen etuja:

" Massiivinen kivitalo on mieluiten valittava rakennettavaksi, kestävimpänä pitkän päälle ja siksi luotettavana; siinä, missä puutalo kestää hädin tuskin miehen iän, säilyy kivitalo ikuisesti; ja uutta puurakennusta laadittaessa menetetään suuri osa sisustuksesta, joka on kuitenkin hintavampi kuin seinät. Sillä, jolla on oma tiiliruukki, tai mahdollisuus pienin kustannuksin sellainen perustaa, on täysi syy rakentaa kivitalo, jos kalkkikiveä myös esiintyy alueella, olisipa myös parempi polttaa keskenkasvuinen metsä tiiliuunissa kuin tehdä siitä huonosti kestäviä taloja. Jos vain pelkkä toive riittäisi takamaan, että jokaisella paikkakunnalla olisi koulutettuja käsityöläisiä, etenkin muurareita, jotka kohtuullista ja siedettävää maksua vastaan voisivat olla isännän käytettävissä rakennustöissä, niin nähtäisiin lyhyen ajan kuluessa sekä isojen että pienien kivirakennusten kohoavan maan kaunistukseksi ja metsien tulevaksi eduksi." (Suomennos: Sakari Mentu)

Porvoon tuomiokapitulin talo

Porvoon lukiotalo, joka nykyisin on tuomiokapitulin käytössä, rakennettiin vuosina 1758-1759. Talon suunnitteli saksalaissyntyinen muurarimestari Samuel Berner, joka oli siirtynyt Tukholmasta Turkuun 1751. Muuraustyötä varten hankittiin tiiliä mm. Suomenlinnasta. Sivuseinät muurattiin kyynärän (n. 60 cm) ja päädyt puolen kyynärän vahvuisiksi.

Porvoon tuomiokapitulin talo. Kuva Museovirasto/RHO.

Porvoon tuomiokapitulin talo. Kuva Museovirasto/RHO.

Porvoon raatihuone

1700-luvulla rakennetuista raatihuoneista ovat säilyneet kivirakenteiset Turun, Porvoon, Haminan ja Rauman raatihuoneet, joista vain Hamina on edelleen virastokäytössä. Porvoota vuonna 1760 hävittäneen palon jälkeen suosittiin paloturvallisuus- ja edustavuussyistä kivitaloja, ja kaupunkiin nousi rakennusmestari Gotthard Flensborgin rakentama barokkiklassismia edustavan raatihuoneen (1763-64) lisäksi kuusi yksityistaloa.

Porvoon raatihuone. Kuva Museovirasto/RHO.

Porvoon raatihuone. Kuva Museovirasto/RHO.

Rauman raatihuone

Rauman kaksikerroksinen raatihuone Raatihuoneentorin laidassa on valmistunut vuonna 1776. Rakennuksen on suunnitellut C.F. Schröder apunaan muurari Johan Schytt. Rakennustyön alkuvaiheessa vuonna 1774 Schytt arvioi raatihuoneeseen tarvittavan 62 400 tiiltä, 62 kuormaa kalkkia, 700 kuormaa hiekkaa ja 350 kuormaa harmaita kiviä. Kalkki toimitettiin työmaalle Paraisilta. Kattotiilet (7000 kappaletta) tilattiin Tukholmasta.

Rauman raatihuone. Kuva Museovirasto/RHO.

Rauman raatihuone. Kuva Museovirasto/RHO.

Maarian pappila, Turku

Maarian pappilan rakennusryhmä sijaitsee keskiaikaisen kirkon välittömässä läheisyydessä Räntämäen kylässä Aurajokeen laskevan Vähäjoen varressa. Pihapiirin muodostavat vuonna 1788 rakennettu kustavilaistyylinen mansardikattoinen pappila, pappilan vanhempi asuinrakennus kellareineen, läpiajettava aitta-asuinrakennus sekä kaksi aittaa. Pappilan rakennuttaja Samuel Kreander oli Turun akatemian taloustieteen professori, joka rakennuttamalla pappilan kivestä noudatti hyödyn ajan taloudellisia tavoitteita. Pappilan muuraamisesta ja rakentamisesta vastasi muurarimestari Mats Arelin Turusta.

Maarian pappila, Turku. Kuva Museovirasto/RHO.

Maarian pappila, Turku. Kuva Museovirasto/RHO.

Jokioisten kartanon navetta

Jokioisten kartanon teollinen historia alkaa 1700-luvun lopulla. Kartanon omistanut maaherra von Willebrand perusti vuonna 1796 verkatehtaan ja vuonna 1804 kankirautapajan. Entinen navetta on ainoana säilynyt maaherran aikaisista karjarakennuksista. 1790-luvun lopussa valmistunut, tiilestä muurattu, mansardikaton peittämä ja valkeaksi maalattu Suomen ensimmäinen parsinavetta on 1700-luvun lopulla virinneen karjanhoidon järkiperäisen kehittämistyön muistomerkki.

Jokioisten kartanin navetta. Kuva Museovirasto/RHO.

Jokioisten kartanon navetta. Kuva Museovirasto/RHO.

Sivun alkuun

Takaisin luetteloon