Etusivu > Tiili saapuu Suomeen > Rakennusosat / Vesikatto

VESIKATTO


Vesikattorakenteissa tiiltä on käytetty Suomessa keskiajalta lähtien. Kattotiiliä käytettiin lähinnä linnoissa ja kartanoissa. Suurin osa keskiajan tiilikatoista ladottiin munkki- ja nunnatiilistä. Litteitä 1500-luvulle ajoittuvia nk. majavanhäntätiiliä on löydetty Vesilahden Laukon kartanon arkeologisissa kaivauksissa. 1600-luvulla tuli käyttöön aaltomainen kattotiilimalli. Kaupungeissa tiilikatot yleistyivät paloturvallisuuden parantamisen myötä 1700-luvulla.

Piirros Leena Venhe 1993, Museovirasto/RHO

Piirros Leena Venhe 1993, Museovirasto/RHO

Kuusiston linnan raunioista löytyneitä nunna- ja munkkitiiliä. Kuva Leena Venhe 1993, Museovirasto/RHO

Kuusiston linnan raunioista löytyneitä nunna- ja munkkitiiliä. Kuva Leena Venhe 1993, Museovirasto/RHO

Munkki- ja nunnatiilet ovat kourumaisia kattotiiliä. Nunnatiilet ripustettiin kattorimoihin asennuspykälän eli nokan varaan. Nunnatiilissä olevien olkakaarien varaan ladottiin päällimmäiseksi kerrokseksi munkkitiilet.

Majavanhäntätiili oli keskiaikainen laattamainen kattotiili, jonka alareuna oli puolipyöreäksi muotoiltu. Tiilen yläpintaan vedettiin sormilla pystysuuntaisia uurteita. Majavanhäntätiiliä on Suomesta löydetty Laukon kartanon kaivauksilla.

Laukon kartanon kaivauksilta löytyneitä majavanhäntätiiliä. Kuva Leena Venhe 2000.

Laukon kartanon kaivauksilta löytyneitä majavanhäntätiiliä. Kuva Leena Venhe 2000.

Takaisin rakennusosaluetteloon