Etusivu > Tiili saapuu Suomeen > Rakennusosat / Lämmityslaitteet

LÄMMITYS

Hypokausti

Linnoja ja joitakin luostareita lämmitettiin 1300- ja 1400-luvuilla (alun perin roomalaisella) hypocaustum -järjestelmällä, jossa lämmitysuuneissa (hypokausti) syntyvät kuumat savukaasut johdettiin lattioissa ja seinissä kulkevia kanavia (kaloriferi) pitkin asuinhuoneisiin. Tätä järjestelmää käytettiin ainakin Hämeen linnassa ja Olavinlinnassa, Turun linnassa oli jopa kolme tähän järjestelmään liittynyttä uunia.


Uunit

Tavalliset ihmiset asuivat keskiajalle tultaessa vielä savupirteissä, joita lämmitti sisäänlämpiävä avoin kivikiuas. Varhaisella keskiajalla otettiin käyttöön muurattu uuni, jossa oli lämpöä varaava holvi. Tällainen Keski-Euroopasta peräisin oleva uuni oli edelleen sisäänlämpiävä, eli savu tuli tupaan sisään ja poistui seinässä tai katossa olevan savuaukon kautta ulos. Varhaisimmat uloslämpiävät tulisijat (takat) tulivat Suomeen keskiajalla. Savu-uunit säilyivät kuitenkin käytössä takkojen rinnalla vielä ainakin 1700-luvulle asti, sillä niiden lämpöteho oli selvästi parempi kuin takkojen. Tiiltä käytettiin tulisijoissa aluksi lähinnä tulipesän ja mahdollisen piipun muuraamiseen.

Tulisija Lehtisten kartanolinnan raunioissa. Kuva Juhani Rinne 1910, Museovirasto/RHO

Tulisija Lehtisten kartanolinnan raunioissa. Kuva Juhani Rinne 1910, Museovirasto/RHO

Kaakeliuunit

Vanhimmat Suomesta löytyneet kaakelit ovat 1400- ja 1500-lukujen vaihteen kaakeleita. Ne olivat (yleensä saksalaista) tuontitavaraa; vähintään muotit tuotiin ulkomailta, vaikka valmistukseen olisikin käytetty suomalaista savea. Kaakeliuunit omaksuttiin ensin yhteiskunnan varakkaimman väestön pariin, mutta niiden käyttö ei rajoittunut pelkästään linnoihin.

Keskiajan pottikaakeliuunissa ja 1500-luvun renessanssikaakeliuunissa oli suora hormi ylös ja tulipesä eri huoneessa kuin itse kakluuni. Savuhormillista avotakkaa ja kakluuneja käytettiin toisinaan rinnakkain, koska kakluuni ei suoran savuhorminsa takia varannut kovin hyvin lämpöä. Tulta pidettiin ensin takassa, minkä jälkeen hehkuvat kekäleet vietiin kaakeliuuniin. Suomen ensimmäinen tunnettu kaakeliuunien tekijä oli 1540-luvulla Turun ja Hämeen linnoissa työskennellyt savenvalaja Hans.

Kaakeliuunin varsinainen läpimurto tapahtui vasta 1700-luvun lopulla, kun siitä kehiteltiin lämpötaloudellisesti tehokkaampi. Tulipesän suuta pienennettiin ja lämmin savu pakotettiin kiertämään pitkien kanavien kautta ennen kuin se pääsi savupiippuun. Kiertoilmajärjestelmää kehitettiin edelleen ja 18oo-luvun lopulla tuli käyttöön vastavirtaperiaatteella toimiva uuni.

Takaisin rakennusosaluetteloon