Etusivu > Tiili saapuu Suomeen > Rakennusosat / Perustukset

PERUSTUKSET


Kivi- tai tiilirakennuksen perustusten on jaettava massiivisen rakenteen paino tasaisesti niin laajalle alueelle, että maapohja kestää kuormituksen painumatta. Keskiajalla perustukset ladottiin tavallisesti kivistä maahan kaivettuun ojaan laastittoman kiviladelman päälle. Mikäli maaperä havaittiin kosteaksi tai huonosti kantavaksi, voitiin perustusladelmaa tukea hirsiarinalla. Arinarakenteita ja niitä tukeneita paaluja on löydetty Pyhtään kirkon sekä Turun ja Kuusiston linnojen muurien alta.

Keskiaikaisten kivirakennusten perustamissyvyys vaihteli kahdesta metristä jopa alle metriin. Rakentajien ammattitaito perustusten suunnittelussa on vaihdellut; useissa keskiaikaisissa kirkoissa on havaittu jälkiä painumisesta, joka johtuu liian matalasta perustamissyvyydestä ja kapeista perustusmuureista.

Laitilan kirkon perustuksia kirkkosalin pohjoisella seinällä. Kuva P.-O. Welin 1967, Museovirasto/ RHO

Laitilan kirkon perustuksia kirkkosalin pohjoisella seinällä. Kuva P.-O. Welin 1967, Museovirasto/ RHO

Pälkäneen rauniokirkon asehuone on kallistunut huonojen perustusten aiheuttaman painumisen seurauksena. Kuva Sakari Mentu 2002, Museovirasto/RHO

Pälkäneen rauniokirkon asehuone on kallistunut huonojen perustusten aiheuttaman painumisen seurauksena.
Kuva Sakari Mentu 2002, Museovirasto/RHO

Takaisin rakennusosaluetteloon