Etusivu > Tiili saapuu Suomeen > Rakennusosat / Runko

RUNKO


Massiiviset muuratut kivirakenteet olivat käytössä 1800-luvun puoliväliin saakka. Kivimuuri tai tiilimuuri ladottiin joko yhtenäisenä rakenteena tai valumuurina. Valumuuri koostui sisä- ja ulkokuoresta, joiden väliin valettiin laastista ja sekalaisesta kiviaineksesta ydinosa. Massivisten ulko- tai väliseinien lujuuden kannalta olennaisin tekijä oli muurin limitys, jolla rakenne saatiin syvyyssuunnassa yhtenäiseksi. Lisäksi vältyttiin useilta päällekkäisiltä pystysaumoilta eli votsisaumoilta, joihin helposti syntyy halkeamia.

Luonnonkivimuurissa kuormat siirtyvät suoraan kiveltä toiselle, ja laastin tehtävä on ensisijaisesti täyttää kivien väliin jäävät raot ja sitoa rakennetta vaakasuunnassa. Tiilimuurissa laastin lujuus ja kestävyys olivat erityisen tärkeitä, koska kuormitus jakautuu myös laastille.

Keskiaikaisissa tiilirakennuksissa esiintyy vendiläistä limitystä, jossa muurin pituussuuntaiset juoksutiilet ja poikkisuuntaiset sidetiilet vuorottelevat. Yleisimmässä munkkilimityksessä on kahta juoksutiiltä kohden yksi sidetiili. Limitykset on pystysaumojen keskinäisen sijainnin perusteella jaettu erilaisiin alatyyppeihin. Joissakin tapauksissa sidetiiliksi valittiin erityisen hyvin palaneita tiiliä, joko ulkonäkösyistä tai lujuuden parantamiseksi. Heikosti kantavalla maapohjalla tiilimuuria voitiin tarvittaessa vahvistaa muurilimitykseen sijoitetulla kaarirakenteella.

Seinämuuriin tehtiin ala- ja välipohjia varten syvennyksiä tai ulokkeita, mikäli niiden rakenteet oli suunniteltu holvattaviksi. Puurakenteita varten jätettiin vastaavasti seinään koloja, joihin kantavien puupalkkien päät upotettiin. Osa keskiaikaisissa rakenteissa tavattavista koloista on tehty rakennustelineitä ja työskentelytasoja varten. Kattorakenteet liittyivät muureihin pienillä kivillä paikoilleen kiilattujen jalasparrujen välityksellä.

Tiilirakenteisia pilareita tarvittiin tukemaan nurkkia, pitkiä seinämuureja sekä huonetiloja kattavia holvistoita. Pilareiden muotoa voitiin rikastuttaa käyttämällä muototiiliä.

Päädyt


Etenkin keskiaikaisissa harmaakivikirkoissa päätykolmiot muurattiin yleensä tiilestä. Päädyt myös koristeltiin latomalla tiilistä monimuotoisia koristekomeroita ja –kuvioita, joita korostettiin maalaamalla.

Upsalan tuomiokirkon julkisivussa on käytetty sidetiilinä erityisen hyvin palaneita tummia tiiliä. Kuva 1979, Museovirasto/RHO

Upsalan tuomiokirkon julkisivussa on käytetty sidetiilinä
erityisen hyvin palaneita tummia tiiliä. Kuva 1979, Museovirasto/RHO

Sauvon kirkon itäpäädyn koristelua. Kuva P.-O. Welin 1969, Museovirasto/RHO

Sauvon kirkon itäpäädyn koristelua.
Kuva P.-O. Welin 1969, Museovirasto /RHO

Takaisin rakennusosaluetteloon