Rakennustekniikka ja arkkitehtuuri
Tiilirakenteiden ulkonäölle, lujuudelle
ja kestävyydelle asetetut vaatimukset vaihtelivat rakennuksen
käyttötarkoituksen ja rakennusosan mukaan. Linnojen massiivisissa
ulkomuureissa tiiltä käytettiin, joskin harvoin, valumuurin
verhouksena ja muurin poikkisuuntaisissa siderakenteissa. Ohuemmat
muurit ja väliseinät muurattiin kokonaan tiilestä. Suorakulmaisten
muuritiilien ohella valmistettiin viistettyjä ja eri tavoin
profiloituja muototiiliä, joilla rikastutettiin julkisivujen
ja sisätilojen ilmettä.
Kirkoissa ja asuinrakennuksissa tiili oli
luonnonkiveä harvinaisempi ja kalliimpi materiaali, jota käytettiin
aukkojen pielissä, holvauksissa ja holveja tukevissa pilareissa,
koristekomeroissa sekä muissa erityistä mittatarkkuutta tai
koristeellisuutta edellyttävissä rakenteissa. Kirkkojen ja linnojen
holvattujen kattojen muodot kehittyivät keskiajan loppua kohden
yksinkertaisista ruoteettomista ristiholveista monimutkaisiksi
ruodetiilillä jaotelluiksi tähti- ja rengasholveiksi.
Pohjoiseurooppalaisen keskiaikaisen arkkitehtuurin
muotoaiheet esiintyvät Suomessa rikkaimmillaan kirkoissa, joiden
päätyjen koristeluissa on nähtävissä vaikutteita Uplannista
ja Baltiasta. Merkittäviä tiilirakenteita on myös Hämeen ja
Turun linnoissa.
Keskiaikaisia ja renessanssiaikaisia asuinrakennuksia
on Suomessa säilynyt ainoastaan muutamia, mm. Kankainen ja Qvidja.
Raunioina on lisäksi säilynyt joukko pieniä asuinlinnoja: Haapaniemi,
Lehtinen, Järppilä, Gennäs, Laukko, Liinmaa. Kaupunkitaloja
on tavattu arkeologisissa kaivauksissa Turun keskustassa.
|
