Etusivu > Tiilen valmistus > Tiilen tuotanto 1700-luvulla

TIILEN TUOTANTO 1700-LUVULLA


1700-luvulla tiilen valmistuksessa uutuutena tuli käyttöön savimylly (savikrana, tiilirana). Tiiliteollisuus pysyi vielä toimeentuloa täydentävänä käsityövaltaisena elinkeinona. Valtio vaikutti edelleen tiiliteollisuuteen, mutta lähinnä lainsäädännön ja suurten rakennushankkeiden kautta.

Linnoitushankkeisiin tarvittavat tiilet valtio hankki suurimmaksi osaksi yksityisistä ruukeista. Tiilenvalmistuksen korkeasuhdanne ajoittuukin vuosisadan puoliväliin, jolloin linnoitustyöt olivat laajimmillaan.

Loviisan ja Svartholman linnoitustöiden vaikutuksesta esimerkiksi Loviisa –joen suulla olleen tiilitehtaan tuotanto viisinkertaistui aluksi ja jatkoi kasvamistaan myöhemminkin. Tiiliä tuotiin Loviisaan ja Svarthomaan myös Saxbyn kylästä ja Sarvilahden kartanosta.

Viaporin rakentamiseen kului enemmän tiiliä kuin Suomessa oli siihen asti käytetty missään yksittäisessä rakennushankkeessa. Tämä siitäkin huolimatta, että rakentamisessa pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman paljon paikalta louhittua kiveä. Työmaalle tuotiin tiiliä niin Helsingin seudulta kuin kauempaakin Uudeltamaalta, yhteensä ainakin 25:stä tiilitehtaasta.

Viaporin linnoitustöiden käynnistyminen sysäsi Helsingin seudun tiiliteollisuuden vauhdikkaaseen kasvuun 1748 lähtien. Töiden väheneminen puolestaan aiheutti voimakkaan taantumisen. 1770 –luvulla Helsingin maille perustetuista ruukeista oli toiminnassa enää Sörnäisten tehdas, joka oli ollut olemassa jo ennen Viaporin rakentamisen alkamista.

Märkä tiili tuodaan muotissa kuivamaan. Kuva Eino Nikkilä 1947, Museovirasto

Tiiliruukki Huuskonniemellä Sotkamossa. Tiilet on levitetty kuivumaan hevosen pyörittämän
savikranan ympärille. Kuva Museovirasto.

Lue lisää:
Kuokkanen, Rauno; Leiponen, Kauko 1981: Suomen tiiliteollisuuden historia. Suomen tiiliteollisuusliitto r.y. Tiilikeskus Oy. Helsinki. s.118-122, 134-140.

Sivun alkuun

Takaisin luetteloon