Etusivu > Tiilen valmistus > Koneellinen valmistus

KONEELLINEN VALMISTUS


Koneellisessa tiilen valmistuksessa työvaiheet noudattavat pääosin samaa kaavaa kuin käsin lyömisessä, mutta suurimman osan työstä tekevät koneet. Esivalmisteltu savi muokataan muovailukelpoiseksi tiilimassaksi sekoituskoneessa. 1700-luvulla käyttöön tullut rana on yksinkertaisin muokkauskone. Myöhemmin käyttöön on tullut sekä pysty- että makaavia esisekoituskoneita, hienontajatelastoja ja muokkausranoja, joiden muoto, rakenne ja toiminta vaihtelevat. Yleisesti ottaen esisekoituskoneet ja hienontajatelastot eivät muotoile savimassaa, kun taas muokkausranat puristavat ulostyöntyvän savimassan tangoksi.

Muokkauksen jälkeen tiilimassan käsittely riippuu sen kosteudesta. Sopivin muovailukosteus laihoille saville on 20% ja lihavilla 30%. Eemeli Winnari (1925) erottelee neljä tiilenvalmistusmenetelmää:

  • Märkämenetelmiä ovat sekä käsin lyöminen että pehmeiden ja laihojen savien puristaminen muottiin. Savimassan muovailukosteus on suurempi kuin 25%.
  • Puolimärkämenetelmässä tiilimassan muovailukosteus on n. 18-20%. Massa puristetaan suuttimen läpi tangoksi (kangeksi), josta automaattileikkuri leikkaa tiiliä. Tätä menetelmää kutsutaan myös kankipuristusmenetelmäksi.
  • Puolikuivamenetelmässä tiiliä puristetaan kovalla paineella massan muovailukosteuden ollessa 6-10%. Tiilet voidaan polttaa heti, mutta ne on poltossa sintrattava kevyesti.
  • Kuivamenetelmässä massan kosteus on 2-6% ja tiilten täytyy sintrautua runsaasti polton aikana.

Vaikka koneet tekevätkin suurimman työn, tiilten valmistaminen vaatii edelleen ammattitaitoista työvoimaa. Esimerkiksi muokkauskoneen käyttäjän on tunnettava kulloinkin koneeseen syötettävän saven ja lisäaineiden laatu ja oltava huolellinen työssään, jotta savimassa pysyy tasalaatuisena ja tuotanto sujuu keskeytyksittä.

Jokelan tiilitehtaan konehuonerakennus Tuusulassa. Kuvassa näkyy tiilipuristin ja leikkuri. Kuvan etualalla on valmiita tiiliä ja juuri puristimesta ulos tullutta, vielä leikkaamatonta savimassaa. Tämän työvaiheen jälkeen tiilet kuivattiin ennen polttoa joko keinokuivaamoissa tai ulkokuivaamoissa. Kuva Nikolai Breneff 1950-luku, Museovirasto

Jokelan tiilitehtaan konehuonerakennus Tuusulassa. Kuvassa näkyy tiilipuristin ja leikkuri.
Kuvan etualalla on valmiita tiiliä ja juuri puristimesta ulos tullutta, vielä leikkaamatonta savimassaa.
Tämän työvaiheen jälkeen tiilet kuivattiin ennen polttoa joko keinokuivaamoissa tai ulkokuivaamoissa.
Kuva Nikolai Breneff 1950-luku, Museovirasto.

Lue lisää

Rakennustekniikan käsikirja osa 3. Pääjakso 2: Rakennusaineet ja –tarvikkeet. (toim.) Tenho Sneck. Helsinki 1970.

Winnari, Eemeli 1925: Tiiliteollisuus. Helsinki.



Sivun alkuun

Takaisin luetteloon